Basic HTML Version
minun kanssani Saulin tykö
leiriin?" Abisai vastasi: "Minä
lähden sinun kanssasi."
menee minun kanssani Sau-
lin tykö leiriin? Abisai sanoi:
minä menen kanssas.
cuca mene minun cansani
Saulin tygö leirijn? Abisai sa-
noi: minä menen cansas
26:7 Niin Daavid ja Abisai
menivät yöllä väen luo ja nä-
kivät, että Saul makasi ja
nukkui leirissä, ja hänen kei-
häänsä oli pistettynä maahan
hänen päänpohjiinsa; mutta
Abner ja väki makasivat hä-
nen ympärillänsä.
26:7 Niin tuli David ja Abisai
kansan tykö yöllä, ja katso,
Saul makasi nukkuneena
vaunuin piirissä, ja hänen
keihäänsä pistetty maahan
hänen päänsä pohjaan; mut-
ta Abner ja kansa makasi
hänen ympärillänsä.
26:7 Nijn tuli Dawid ja Abisai
Canssan tygö yöllä/ ja cad-
zo/ Saul macais nuckunun
waunuin pijris/ ja hänen kei-
häns pistetty maahan hänen
pääns pohjan/ mutta Abner
ja Canssa macais hänen ym-
bärilläns.
26:8 Ja Abisai sanoi Daavidil-
le: "Jumala on tänä päivänä
antanut vihamiehesi sinun
käsiisi. Salli nyt minun keihäs-
tää hänet maahan; yksi isku
vain, toista ei tarvita."
26:8 Silloin sanoi Abisai Da-
vidille: Jumala on sulkenut
tänäpänä vihamiehes sinun
kätees: nyt minä syöksen
häntä keihäällä maata vas-
ten yhden kerran, niin etten
minä enään tarvitse kertoa
sitä.
26:8 Silloin sanoi Abisai Da-
widille: Jumala on sulkenut
tänäpän sinun wihamiehes
sinun kätees/ nyt minä syö-
xen händä keihällä maata
wastoin/ ettei hän enä tar-
widze.
26:9 Mutta Daavid vastasi
Abisaille: "Älä surmaa häntä;
sillä kuka on rankaisematta
satuttanut kätensä Herran
voideltuun?"
26:9 Mutta David sanoi
Abisaille: älä surmaa häntä;
sillä kuka satuttaa kätensä
\Herran\ voideltuun ja on
viatoin?
26:9 Mutta Dawid sanoi
Abisaille: älä surma händä/
sillä cuca satutta kätens HER-
ran woideltuun/ ja on wia-
toin?
26:10 Ja Daavid sanoi vielä:
"Niin totta kuin Herra elää:
Herra itse lyö hänet, tahi hä-
nen kuolinpäivänsä tulee, tahi
hän menee sotaan ja tuhou-
tuu siellä.
26:10 Vielä sanoi David: niin
totta kuin \Herra\ elää; jollei
\Herra\ lyö häntä, elikkä
tule hänen aikansa kuolla,
eli mene sotaan ja huku,
26:10 Wielä sanoi Dawid: nijn
totta cuin HERra elä/ jollei
HERra lyö händä/ elickä tule
hänen aicans cuolla/ eli me-
ne sotaan ja hucu.
26:11 Mutta minä en satuta
kättäni Herran voideltuun.
Pois se, Herra varjelkoon!
Vaan ota nyt keihäs hänen
päänpohjistaan ja vesiastia, ja
sitten menkäämme."
26:11 Niin antakoon \Herra\
kaukana olla minusta, että
minä satuttaisin käteni
\Herran\ voideltuun: ota nyt
vaivoin keihäs hänen päänsä
pohjasta ja vesimalja, ja
käykäämme.
26:11 Nijn andacon HERra
caucana olla minusta/ että
minä satutaisin käteni HERran
woideltuun/ ota waiwoin kei-
häs hänen pääns pohjast/ ja
wesimalja/ ja käykäm.
26:12 Ja Daavid otti keihään
ja vesiastian Saulin päänpoh-
jista, ja sitten he menivät tie-
hensä. Eikä kukaan nähnyt tai
huomannut sitä, eikä kukaan
herännyt, vaan he nukkuivat
kaikki; sillä Herran lähettämä
raskas uni oli vallannut hei-
dät.
26:12 Niin otti David keihään
ja vesimaljan Saulin pään
pohjasta, ja he menivät mat-
kaansa; ja ei yhtään ollut,
joka sen näki taikka huo-
maitsi, eli heräsi, vaan he
makasivat kaikki nukkunee-
na, sillä \Herralta\ oli tullut
syvä uni heidän päällensä.
26:12 Nijn otti Dawid keihän
ja wesimaljan hänen pääns
pohjast ja meni matcaans/ ja
ei yhtän ollut joca sen näki
taicka huomaidzi/ eli heräis/
waan he macaisit caicki
nuckunun: sillä HERralda oli
tullut sywä uni heidän pääl-
lens.
26:13 Kun sitten Daavid oli
tullut toiselle puolelle, asettui
26:13 Kuin David oli tullut
ylitse toiselle puolelle, meni
26:13 COsca Dawid oli tullut
sille puolelle/ meni hän cau-