Basic HTML Version
uudenkuun päivänä, sillä hän
oli murheissaan Daavidin täh-
den, koska hänen isänsä oli
häväissyt tätä.
päivänä uudesta kuusta mi-
tään leipää; sillä hän mureh-
ti Davidia, että hänen isänsä
oli hänen niin häväissyt.
päiwänä vdesta cuusta mitän
leipä: sillä hän murehtui Da-
widi/ että hänen Isäns oli
hänen nijn häwäisnyt.
20:35 Seuraavana aamuna
Joonatan lähti ulos kedolle,
niinkuin hän oli sopinut Daa-
vidin kanssa, ja hänellä oli
mukanaan pieni poikanen.
20:35 Ja Jonatan läksi aa-
mulla kedolle, siihen aikaan
kuin hän oli määrännyt Da-
vidille, ja vähä poikainen hä-
nen kanssansa.
20:35 JA Jonathan läxi amul-
la kedolle/ sijhen aican cuin
hän oli lijton tehnyt Dawidin
cansa/ ja wähä poicainen
hänen cansans.
20:36 Ja hän sanoi pojalle:
"Juokse noutamaan nuolet,
jotka minä ammun." Ja pojan
juostessa hän ampui nuolen
hänen ylitsensä.
20:36 Ja hän sanoi pojalle:
juokse noutamaan nuoleni,
jotka minä ammun: pojan
juostessa laski hän nuolen
hänen ylitsensä.
20:36 Ja hän sanoi pojalle:
juoxe noutaman minun nuo-
len jonga minä ambuan/ po-
jan juostes laske hän nuolen
hänen ylidzens.
20:37 Ja kun poika oli tule-
massa siihen paikkaan, missä
Joonatanin ampuma nuoli oli,
huusi Joonatan pojalle ja sa-
noi: "Nuoli on edessäsi, sin-
nempänä."
20:37 Ja kuin poika tuli sille
paikalle, johon Jonatan nuo-
len ampunut oli, huusi Jona-
tan hänen perässänsä ja sa-
noi: eikö nuoli ole edemmä
sinusta?
20:37 Ja cosca poica tuli
sille paicalle johon Jonathan
nuolen ammunnut oli/ huusi
Jonathan hänen peräns/ ja
sanoi: eikö nuoli ole tuosa
puoles?
20:38 Ja Joonatan huusi vie-
lä pojalle: "Riennä nopeasti,
älä seisahtele!" Niin Joonata-
nin poikanen otti nuolen ja
tuli herransa luo.
20:38 Ja huusi taas poikaa:
joudu, kiiruhda sinuas no-
piammin ja älä seisahtele.
Niin Jonatanin poika otti
nuolet otti nuolet ja kantoi
herrallensa.
20:38 Ja huusi taas poica:
kijruta sinuas nopiammin ja
älä seisattele. Nijn poica otti
nuolet/ ja candoi Herrallens.
20:39 Eikä poika tiennyt asi-
asta mitään; ainoastaan Joo-
natan ja Daavid tiesivät sen.
20:39 Eikä poika tietänyt
asiasta mitään; vaan Jona-
tan ja David ainoastaan asi-
an tiesivät.
20:39 Eikä tietänyt asiast mi-
tän/ waan Jonathan ja Dawid
ainoastans asian tiesit.
20:40 Ja Joonatan antoi
aseensa pojalle, joka hänellä
oli mukanaan, ja sanoi hänel-
le: "Mene ja vie nämä kau-
punkiin."
20:40 Niin Jonatan antoi
aseensa pojalle, joka hänen
kanssansa oli, ja sanoi: me-
ne ja vie kaupunkiin.
20:40 Nijn Jonathan andoi
asens pojalle/ ja sanoi: mene
ja wie Caupungijn.
20:41 Ja kun poika oli men-
nyt, nousi Daavid ylös etelän
puolelta; ja hän lankesi kas-
voilleen maahan ja kumartui
kolme kertaa; ja he suutelivat
toisiansa ja itkivät yhdessä;
Daavid itki hillittömästi.
20:41 Ja kuin poika oli
mennyt, nousi David sias-
tansa meren puolelta ja lan-
kesi maahan kasvoillensa ja
rukoili kolme kertaa; ja he
antoivat toinen toisellensa
suuta ja itkivät toinen toi-
sensa kanssa; vaan David
itki hartaammin.
20:41 Ja cosca poica oli
mennyt/ nousi Dawid sias-
tans meren puolelda/ ja lan-
geis maahan caswoillens/ ja
rucoili colme kerta/ ja annoit
suuta toinen toisellens ja it-
kit/ waan Dawid itki hartam-
min.
20:42 Ja Joonatan sanoi
Daavidille: "Mene rauhassa.
Niin on, kuin me molemmat
olemme vannoneet Herran
20:42 Ja Jonatan sanoi Da-
vidille: mene rauhaan, (ja
muista) mitä me olemme
vannoneet yhteen \Herran\
nimeen ja sanoneet: \Herra\
20:42 Ja Jonathan sanoi Da-
widille: mene rauhan ja muis-
ta mitä me olem wannonet
yhteen HERran nimeen/ ja