Basic HTML Version
14:23 Niin Herra antoi Israe-
lille voiton sinä päivänä, ja
taistelu levisi Beet-Aavenin
toiselle puolelle.
14:23 Ja niin \Herra\ autti
silloin Israelia; ja sota seisoi
BetAveniin asti.
14:23 Ja nijn HERra autti sil-
loin Israeli/ ja sota seisoi
BethAwenin asti.
14:24 Israelin miehet olivat
sinä päivänä ylen rasitetut,
mutta Saul vannotti kansan ja
sanoi: "Kirottu olkoon se
mies, joka syö mitään ennen
iltaa ja ennen kuin minä olen
kostanut vihollisilleni." Ja ko-
ko kansa oli ruokaa maista-
matta.
14:24 Ja kuin Israelin mie-
het olivat väsyneet sinä päi-
vänä, vannotti Saul kaiken
kansan, ja sanoi: kirottu ol-
koon jokainen, joka syö jota-
kin ehtooseen asti, että minä
kostaisin vihollisilleni. Ja
koko kansa ei syönyt mitä-
kään.
14:24 JA cosca Israelin mie-
het olit wäsynet sinä päiwä-
nä/ wannotti Saul caiken
Canssan/ ja sanoi: kirottu
olcon jocainen joca syö jota-
kin ehtosen asti/ että minä
costaisin minun wiholisilleni.
Ja coco Canssa ei syönyt
mitäkän.
14:25 Ja kun he kaikki tulivat
metsään, oli maassa hunaja-
ta.
14:25 Ja kaikki kansa tuli
metsään, ja siellä oli hunajaa
kedolla.
14:25 Ja caicki se Canssa
tuli medzään/ ja siellä oli
hunajata kedolla.
14:26 Kun kansa tuli kenno-
kakkujen ääreen, niin katso,
niistä vuoti hunajata, mutta ei
kukaan vienyt kättään suu-
hun, sillä kansa pelkäsi valaa.
14:26 Kuin kansa tuli met-
sään, katso, silloin vuosi
siellä hunajaa, mutta ei yk-
sikään ottanut sitä kädellän-
sä suuhunsa; sillä kansa
pelkäsi valaa.
14:26 Cosca Canssa tuli
medzään/ cadzo/ silloin
wuoti siellä hunajata/ mutta
ei yxikän ottanut sitä kädel-
läns suuhuns: sillä Canssa
pelkäisi wala.
14:27 Mutta Joonatan ei ollut
kuulemassa, kun hänen isän-
sä vannotti kansan; niin hän
ojensi sauvan, joka oli hänen
kädessään, pisti sen kärjen
kennokakkuun ja vei sitten
kätensä suuhunsa, ja silloin
hänen silmänsä kirkastuivat.
14:27 Mutta Jonatan ei
kuullut isänsä vannotta-
neeksi kansaa, hän ojensi
sauvansa joka hänen kädes-
sänsä oli, ja satutti pään
hunajaläjään, ja pisti käten-
sä suuhunsa, niin hänen
silmänsä valpauntuivat.
14:27 Mutta Jonathan ei
cuullut Isäns wannottanexi
Canssa/ ojensi hän sauwans
cuin hänen kädesäns oli/ ja
satutti pään hunajaläjään/ ja
pisti kätens suuhuns/ nijn
hänen silmäns wilpenit.
14:28 Mutta eräs mies väestä
puhkesi puhumaan ja sanoi:
"Sinun isäsi vannotti väen ja
sanoi: 'Kirottu olkoon se
mies, joka tänä päivänä syö
mitään'." Ja väki oli näännyk-
sissä.
14:28 Silloin vastasi yksi
kansasta ja sanoi: isäs van-
notti kovasti kansaa, ja sa-
noi: kirottu olkoon jokainen,
joka jotakin syö tänäpänä.
Ja kansa oli väsyksissä.
14:28 Silloin sanoi yxi Cans-
sasta: sinun Isäs wannotti
Canssan/ ja sanoi: kirottu
olcon jocainen joca jotakin
syö tänäpänä. Ja Canssa oli
wäsyxis.
14:29 Joonatan vastasi: "Isäni
on syössyt maan onnetto-
muuteen. Katsokaa, kuinka
minun silmäni kirkastuivat,
kun vähän maistoin tätä hu-
najata.
14:29 Ja Jonatan sanoi: mi-
nun isäni on turmellut
maan: katsos, kuinka minun
silmäni vilpauntuivat, että
minä tästä jotakin maistoin.
14:29 Ja Jonathan sanoi:
minun Isän on turmellut
maan/ cadzos/ cuinga minun
silmän wilpenit/ että minä
tästä jotakin maistin.
14:30 Jos myös väki olisi
tänä päivänä saanut syödä
vihollisiltaan ottamaansa saa-
14:30 Jos kansa tänäpänä
olis syönyt vihollistensa saa-
lista, kuin he löytäneet ovat,
niin olis tappelus ollut suu-
14:30 Jos Canssa tänäpänä
olis syönyt hänen wiholisens
saalist/ cuin he löytänet