Basic HTML Version
"Menkää rauhassa. Matka,
jolla olette, tapahtuu Herran
edessä."
menkäät rauhassa: \Herran\
edessä on teidän tienne, jota
te vaellatte.
mengät rauhas/ teidän tien
on oikia HERran edes/ jota
te waellatte.
18:7 Niin ne viisi miestä jat-
koivat matkaansa ja tulivat
Laikseen; ja he näkivät, että
sikäläinen kansa asui huoleti
siidonilaisten tavoin, rauhassa
ja huoletonna; eikä kukaan
tehnyt vahinkoa siinä maassa
rikkauksia anastamalla. Myös-
kin olivat he kaukana siidoni-
laisista eivätkä olleet tekemi-
sissä muitten ihmisten kans-
sa.
18:7 Niin menivät ne viisi
miestä matkaansa ja tulivat
Laikseen, ja näkivät kansan,
joka siellä oli, asuvan suru-
toinna Zidonilaisten tavan
jälkeen, levollisesti ja suru-
toinna: ja ei yksikään ollut,
joka heitä vaivasi sillä maal-
la, eikä myös heillä ollut yh-
täkään isäntää; ja olivat
kaukana Zidonilaisista, ja ei
heillä ollut mitäkään yhden-
kään ihmisen kanssa teke-
mistä.
18:7 NIin menit ne wijsi mies-
tä matcaans ja tulit Laixeen/
ja näit Canssan joca siellä
oli/ asuwan surutoinna Zi-
donierein tawan jälken/ le-
wollisest ja surutoinna. Ja ei
yxikän ollut joca heitä wai-
wais sillä maalla/ eikä myös
heillä ollut yhtäkän HERra. Ja
olit caucana Zidoniereistä/ ja
ei ollut mitäkän yhdengän
Canssan cansa tekemist.
18:8 Ja he tulivat veljiensä
luo Soraan ja Estaoliin, ja
heidän veljensä kysyivät heil-
tä: "Mitä kuuluu?"
18:8 Ja he tulivat veljeinsä
tykö Zoraan ja Estaoliin. Ja
heidän veljensä sanoivat
heille: kuinka teidän asianne
on?
18:8 Ja he tulit weljeins tygö
Zareaan ja Esthaolijn. Ja hei-
dän weljens sanoit heille:
cuinga teidän asian owat?
18:9 He sanoivat: "Nouskaa,
lähtekäämme heitä vastaan.
Sillä me olemme katselleet
maata, ja katso, se on hyvin
hyvä. Ja tekö jäisitte toimet-
tomiksi! Älkää viivytelkö, läh-
tekää liikkeelle, menkää sinne
ja ottakaa omaksenne se
maa.
18:9 He sanoivat: nouskaat,
käykäämme ylös heidän ty-
könsä; sillä me olemme kat-
selleet maan, ja katso, se on
sangen hyvä: sentähden
rientäkäät, älkäät olko hitaat
menemään ja omistamaan
maata.
18:9 He sanoit: noscat/ käy-
käm heidän tygöns: sillä me
olem cadzellet maan/ se on
sangen hywä/ sentähden
rietkä teitän ja älkät olco
hitat menemän ja omistaman
maata.
18:10 Kun tulette sinne, tulet-
te huoletonna elävän kansan
luo, ja maa on tilava joka
suuntaan. Niin, Jumala antaa
sen teidän käsiinne, paikan,
jossa ei ole puutetta mistään,
mitä maan päällä on."
18:10 Kuin te tulette, niin te
löydätte suruttoman kansan,
ja maa on itsestänsä lavia:
sillä Jumala on antanut sen
teidän käsiinne, sen paikan,
jossa ei mitään puutu, mitä
maan päällä on.
18:10 Cosca te tuletta/ nijn
te löydätte suruttoman Cans-
san/ ja maa on pitkä ja le-
wiä: sillä Jumala on andanut
sen teidän käsijn/ sencaltai-
sen paican/ josa ei mitän
puutu cuin maan päällä on.
18:11 Niin lähti sieltä liikkeel-
le, daanilaisten sukukunnasta,
Sorasta ja Estaolista, kuusisa-
taa sota-aseilla varustettua
miestä.
18:11 Niin meni Danin su-
kukunnasta, Zorasta ja Es-
taolista, kuusisataa miestä
hyvin varustettuina sota-
aseilla,
18:11 Nijn menit Danin sucu-
cunnasta Zareast ja Esthaolist
cuusi sata miestä sotaan hy-
win warustettuna sotaaseilla.
18:12 He nousivat Juudan
Kirjat-Jearimiin ja leiriytyivät
sinne. Sentähden kutsutaan
sitä paikkaa vielä tänäkin
päivänä "Daanin leiriksi"; se
on Kirjat-Jearimin takana.
18:12 Ja menivät sinne ylös,
ja sioittivat itsensä Juudan
KirjatJearimiin: siitä kutsu-
taan se paikka Danin leiriksi
tähän päivään asti; katso, se
on KirjatJearimin takana.
18:12 Ja menit sinne ja sioitit
heidäns Judan KiriathJeari-
mijn: sijtä cudzutan se paicka
Danin leirixi tähän päiwän
asti/ ja se on KiriahJearimin
tacana.