Basic HTML Version
"Menköön oma henkeni yh-
dessä filistealaisten kanssa!"
Ja hän taivuttautui eteenpäin
niin rajusti, että rakennus lu-
histui ruhtinasten ja kaiken
siinä olevan kansan päälle.
Ja kuolleita, jotka hän sur-
masi kuollessaan, oli enem-
män kuin niitä, jotka hän oli
surmannut eläessään.
nun sieluni kuolkoon Philis-
tealaisten kanssa. Ja hän
nojasi vahvasti niiden päälle;
ja huone kaatui päämiesten
ja kaiken kansan päälle joka
siinä oli, että ne, jotka hän
tappoi kuollessansa, olivat
usiammat kuin ne, jotka hän
eläissänsä tappoi.
cuolcon Philisterein cansa. Ja
hän nojais wahwast heidän
päällens. Ja huone langeis
päämiesten ja caiken Cans-
san päälle cuin sijnä oli/ että
cuolleita cuin hän tappoi
cuollesans/ oli enämbi
joucko cuin nijtä cuin hän
eläisäns tappoi.
16:31 Niin hänen veljensä ja
koko hänen isänsä perhe
menivät ja ottivat hänet ja
veivät ja hautasivat hänet
Soran ja Estaolin välille, hä-
nen isänsä Maanoahin hau-
taan. Hän oli ollut tuomarina
Israelissa kaksikymmentä
vuotta.
16:31 Niin tulivat hänen vel-
jensä alas ja kaikki hänen
isänsä huone, ottivat hänen
ja menivät ylös, ja hautasivat
hänen Zoran ja Estaolin vä-
lille isänsä Manoakin hau-
taan. Ja hän tuomitsi Israe-
lia kaksikymmentä ajastai-
kaa.
16:31 Nijn tulit hänen weljens
ja caicki hänen Isäns huone/
otit hänen ja cannoit ja hau-
taisit hänen Isäns Manoahn
hautaan/ Sarean ja Esthoalin
wälille/ Ja hän hallidzi Israeli
caxikymmendä ajastaica.
Tuomari
17 LUKU
17 LUKU
XVII. Lucu
17:1 Efraimin vuoristossa oli
mies, nimeltä Miika.
17:1 Ja yksi mies oli Eph-
raimin vuorelta, nimeltä Mii-
ka.
17:1 JA yxi mies oli Eph-
raimin wuorelda/ nimeldä
Micha.
17:2 Hän sanoi äidillensä:
"Ne tuhat ja sata hopeaseke-
liä, jotka sinulta otettiin ja
joiden tähden sinä lausuit
vannotuksen minunkin kuulte-
ni, katso, ne rahat ovat mi-
nulla; minä ne otin." Silloin
sanoi hänen äitinsä: "Herra
siunatkoon sinua, poikani!"
17:2 Hän sanoi äidillensä: ne
tuhannen ja sata hopiapen-
ninkiä, jotka sinulta otettiin,
joiden tähden sinä kirosit ja
puhuit minun korvaini kuul-
len: katso, ne ovat minun
tykönäni, minä ne otin. Sil-
loin sanoi hänen äitinsä:
siunattu olet sinä, minun
poikani, \Herralle\.
17:2 Hän sanoi äitillens: ne
tuhannen ja sata hopiapen-
ningitä/ jotca sinulda otettin/
joidenga tähden sinä kiroisit
minun corwaini cuulden/ ja
sanoit: cadzo/ ne owat mi-
nun tykönäni/ minä ne otin.
Silloin sanoi hänen äitins:
siunattu olet sinä minun poi-
can HERran edes.
17:3 Niin hän antoi takaisin
äidilleen ne tuhat ja sata ho-
peasekeliä. Mutta hänen äitin-
sä sanoi: "Minä pyhitän nämä
rahat Herralle ja luovutan ne
pojalleni veistetyn ja valetun
jumalankuvan teettämistä var-
ten. Nyt minä annan ne sinul-
le takaisin."
17:3 Niin antoi hän äidillen-
sä ne tuhannen ja sata ho-
piapenninkiä jälleen. Ja hä-
nen äitinsä sanoi: minä pyhi-
tin kokonansa sen rahan
\Herralle\ minun kädestäni
poikani edestä, tehdä kaivet-
tua ja valettua kuvaa; ja nyt
annan minä sinulle sen jäl-
lensä.
17:3 Nijn andoi hän äitillens
ne tuhannen ja sata ho-
piapenningitä jällens. Ja hä-
nen äitins sanoi: minä pyhitin
sen rahan HERralle minun
kädestäni/ pojalleni tehdä
silitettyä ja walettua cuwa.
Sentähden annan minä sinulle
sen jällens.
17:4 Mutta hän antoi rahat
takaisin äidilleen. Ja hänen
äitinsä otti kaksisataa hopea-
17:4 Mutta hän antoi sen
rahan äidillensä jälleen. Ja
hänen äitinsä otti kaksisataa
hopiapenninkiä ja antoi ne
17:4 Mutta hän andoi sen
rahan äitillens jällens. Silloin
otti hänen äitins caxi sata