Basic HTML Version
avattu kirjanen. Ja hän laski
oikean jalkansa meren päälle
ja vasemman maan päälle
oli avoin kirja, ja hän pani
oikian jalkansa meren päälle
ja vasemman maan päälle.
awojoin Kirja/ ja hän pani
oikian jalcans meren päälle/
ja waseman maan päälle/
10:3 ja huusi suurella äänellä,
niinkuin leijona ärjyy; ja kun
hän huusi, antoivat ne seit-
semän ukkosenjylinää äänten-
sä puhua.
10:3 Ja huusi suurella ää-
nellä, niinkuin jalopeura kil-
juu. Ja koska hän huusi,
puhuivat ne seitsemän pit-
käistä äänensä.
ja huusi suurella änellä nijn-
cuin Lejonin kiljunalla.
10:3 Ja cosca hän huusi/
puhuit ne seidzemen Pitkäistä
änens.
10:4 Ja kun ne seitsemän
ukkosenjylinää olivat puhu-
neet, yritin minä kirjoittaa,
mutta minä kuulin äänen tai-
vaasta sanovan: "Pane sinetin
taakse, mitä ne seitsemän
ukkosenjylinää puhuivat, äläkä
sitä kirjoita."
10:4 Ja kuin ne seitsemän
pitkäistä olivat äänensä pu-
huneet, tahdoin minä sen
kirjoittaa. Ja minä kuulin
äänen taivaasta sanovan mi-
nulle: lukitse se, mitä ne
seitsemän pitkäistä puhui-
vat, ja älä niitä kirjoita.
10:4 Ja cosca ne seidzemen
Pitkäistä olit änens puhunet/
tahdoin minä sen kirjoitta. Ja
minä cuulin änen Taiwast
sanowan minulleni: lukidze se
mitä ne seidzemen Pitkäistä
puhuit/ ja älä sitä kirjoita.
10:5 Ja enkeli, jonka minä
näin seisovan meren päällä ja
maan päällä, kohotti oikean
kätensä taivasta kohti
10:5 Ja enkelin, jonka minä
meren päällä ja maan päällä
näin seisovan, nosti kätensä
taivaasen päin,
10:5 Ja se Engeli/ jonga mi-
nä meren päällä ja maan
päällä näin seisowan/ nosti
kätens Taiwasen päin:
10:6 ja vannoi hänen kaut-
tansa, joka elää aina ja ian-
kaikkisesti, hänen, joka on
luonut taivaan ja mitä siinä
on, ja maan ja mitä siinä on,
ja meren ja mitä siinä on,
ettei enää ole oleva aikaa,
10:6 Ja vannoi sen kautta,
joka elää ijankaikkisesta
ijankaikkiseen, joka taivaan
luonut oli ja ne, mitkä siinä
on, ja maan ja ne, mitkä sii-
nä on, ja meren ja ne, mitkä
siinä on, ettei silleen aikaa
enempi oleman pidä:
10:6 Ja wannoi ijancaickisest
ijancaickiseen eläwäisen caut-
ta/ sen joca Taiwan luonut
oli/ ja ne cuin sijnä on: ja
maan/ ja ne cuin sijnä on: ja
meren/ ja ne cuin sijnä on/
ettei sillen aica enämbi ole-
man pidä.
10:7 vaan että niinä päivinä,
jolloin seitsemännen enkelin
ääni kuuluu hänen puhaltaes-
saan pasunaan, Jumalan sa-
laisuus käy täytäntöön sen
hyvän sanoman mukaan, jon-
ka hän on ilmoittanut palveli-
joillensa profeetoille.
10:7 Vaan seitsemännen en-
kelin äänen päivinä, kuin
hän rupee basunalla soitta-
maan, niin pitää Jumalan
salaisuus täytettämän, niin-
kuin hän on palvelioillensa
prophetaille ilmoittanut.
10:7 Waan sen seidzemennen
Engelin änen päiwänä: cosca
hän rupe Basunalla soitta-
man/ nijn pitä Jumalan sa-
laisuden täytettämän/ nijn-
cuin hän on palweliains ja
Prophetains cautta ilmoitta-
nut.
10:8 Ja sen äänen, jonka
minä olin kuullut taivaasta,
kuulin taas puhuvan minulle
ja sanovan: "Mene ja ota tuo
avattu kirjakäärö, joka on
meren ja maan päällä seiso-
van enkelin kädessä."
10:8 Ja ääni, jonka minä
kuulin taivaasta, puhui taas
minun kanssani ja sanoi:
mene ja ota avoin kirja enke-
lin kädestä, joka meren ja
maan päällä seisoo.
10:8 Ja minä cuulin taas
änen Taiwast minun cansani
puhuwan/ ja sanowan: mene
ja ota se awojoin Kirja Enge-
lin kädestä/ joca meren ja
maan päällä seiso.
10:9 Ja minä menin enkelin
tykö ja pyysin, että hän an-
taisi minulle sen kirjasen. Ja
10:9 Ja minä menin enkelin
tykö ja sanoin: anna kirja
minulle. Ja hän sanoi minul-
le: ota ja syö se! ja se on kar-
10:9 Ja minä menin Engelin
tygö/ ja sanoin: anna se Kir-
ja minulle: ja hän sanoi mi-