Basic HTML Version
eikä maan päällä eikä maan
alla voinut avata kirjaa eikä
katsoa siihen.
taivaassa, eikä maassa, eikä
maan alla, kirjaa avata, eikä
siihen katsoa.
Taiwasa/ eikä maasa/ eikä
maan alla sitä Kirja awata/
ja sijhen cadzoa.
5:4 Ja minä itkin kovin sitä,
ettei ketään havaittu arvolli-
seksi avaamaan kirjaa eikä
katsomaan siihen.
5:4 Ja minä itkin kovin, ettei
yksikään löydetty mahdolli-
seksi kirjaa avaamaan eikä
sitä näkemään.
5:4 Ja minä itkin cowin/ ettei
yxikän löytty mahdollisexi sitä
Kirja awaman/ eikä näkemän.
5:5 Ja yksi vanhimmista sa-
noi minulle: "Älä itke; katso,
jalopeura Juudan sukukun-
nasta, Daavidin juurivesa, on
voittanut, niin että hän voi
avata kirjan ja sen seitsemän
sinettiä."
5:5 Ja yksi vanhimmista sa-
noi minulle: älä itke! katso,
Jalopeura voitti, joka on
Juudan sukukunnasta, Da-
vidin juuri, avaamaan sitä
kirjaa ja päästämään sen
seitsemää sinettiä.
5:5 Ja yxi nijstä Wanhimmis-
ta/ sanoi minulle: älä itke/
cadzo Lejon woitti/ joca Ju-
dan sucucunnasta Dawidin
juuri on/ awaman sitä Kirja/
ja päästämän sen seidzendä
sinettiä.
5:6 Ja minä näin, että val-
taistuimen ja niiden neljän
olennon ja vanhinten keskellä
seisoi Karitsa, ikäänkuin teu-
rastettu; sillä oli seitsemän
sarvea ja seitsemän silmää,
jotka ovat ne seitsemän Ju-
malan henkeä, lähetetyt kaik-
keen maailmaan.
5:6 Ja minä näin, ja katso,
keskellä istuinta, ja neljän
eläimen ja vanhimpien kes-
kellä seisoi Karitsa, niinkuin
tapettu, jolla oli seitsemän
sarvea ja seitsemän silmää,
jotka ovat seitsemän Juma-
lan henkeä kaikelle maalle
lähetetyt:
5:6 Ja minä näin/ ja cadzo/
keskellä istuinda/ ja neljän
eläimen/ ja Wanhimmitten
keskellä/ seisoi yxi Caridza/
nijncuin se olis tapettu ollut/
jolla oli seidzemen sarwe ja
seidzemen silmä/ jotca owat
seidzemen Jumalan Henge
caikelle maalle lähetetyt.
5:7 Ja se tuli ja otti kirjan
valtaistuimella-istuvan oikeas-
ta kädestä.
5:7 Ja se tuli ja otti kirjan
istuimella istuvaisen oikiasta
kädestä.
5:7 Ja se tuli ja otti Kirjan
istuimella istuwaisen oikiasta
kädestä.
5:8 Ja kun se oli ottanut kir-
jan, niin ne neljä olentoa ja
kaksikymmentä neljä vanhinta
lankesivat Karitsan eteen, ja
heillä oli kantele kullakin, ja
heillä oli kultaiset maljat
täynnä suitsutuksia, jotka
ovat pyhien rukoukset,
5:8 Ja kuin hän kirjan otta-
nut oli, lankesivat ne neljä
eläintä ja neljäkolmatta-
kymmentä vanhinta Karitsan
eteen, ja jokaisella oli kantele
ja kultaiset maljat suitsutus-
ta täynnä, jotka ovat pyhäin
rukoukset,
Ja cosca hän Kirjan ottanut
oli/ langeisit ne neljä eläin-
dä/ ja neljäcolmattakymmen-
dä Wanhinda Caridzan
eteen/ ja jocaidzella oli can-
dele ja cullaiset maljat makia-
ta hajua täynäns/ jotca py-
häin rucouxet owat:
5:9 ja he veisasivat uutta virt-
tä, sanoen: "Sinä olet arvolli-
nen ottamaan kirjan ja avaa-
maan sen sinetit, sillä sinä
olet tullut teurastetuksi ja
olet verelläsi ostanut Jumalal-
le ihmiset kaikista sukukun-
nista ja kielistä ja kansoista
ja kansanheimoista
5:9 Ja veisasivat uutta virttä,
sanoen: sinä olet mahdolli-
nen kirjaa ottamaan ja sen
sineteitä avaamaan; sillä si-
nä olet tapettu ja verelläs
meitä Jumalalle lunastit
kaikkinaisista sukukunnista,
ja kielistä, ja kansoista ja
pakanoista,
5:8 Ja weisaisit vtta wirtä/
sanoden: sinä olet mahdolli-
nen Kirja ottaman/ ja sen
sinetteitä awaman: sillä sinä
olet tapettu/ ja werelläs mei-
dän lunastit/ caickinaisista
Seuracunnista/ ja kielistä/ ja
Canssoista/ ja pacanoista:
5:10 ja tehnyt heidät meidän
Jumalallemme kuningaskun-
naksi ja papeiksi, ja he tule-
5:10 Ja olet meidät tehnyt
meidän Jumalallemme ku-
ninkaiksi ja papeiksi, ja me
saamme vallita maan päällä.
5:9 Ja sinä olet meidän teh-
nyt/ meidän Jumalallem Cu-
ningaixi ja Papeixi/ että me