Basic HTML Version
ta, saattaen pyhityksemme
täydelliseksi Jumalan pelossa.
täyttäin pyhyyttä Jumalan
pelvossa.
gen saastaisudesta/ täyttäin
pyhyttä Jumalan pelgosa.
7:2 Antakaa meille tilaa sy-
dämessänne. Emme ole teh-
neet kenellekään vääryyttä,
emme ole olleet kenellekään
turmioksi, emme kenellekään
vahinkoa tuottaneet.
7:2 Ottakaat meitä vastaan:
emme kellenkään vääryyttä
tehneet, emme ketään tur-
melleet, emme keneltäkään
mitään vaatineet.
7:2 Seuratcat meitä/ en me
ketän wastan rickonet/ en
me kellengän lijca tehnet/ en
me ketän wietellet.
7:3 En sano tätä tuomitakse-
ni teitä, sillä olenhan jo sa-
nonut, että te olette meidän
sydämessämme, yhdessä
kuollaksemme ja yhdessä
elääksemme.
7:3 Senkaltaista en sano mi-
nä teille kadotukseksi; sillä
minä olen ennen sanonut,
että te olette meidän sydä-
messämme ynnä kuolla ja
ynnä elää.
7:3 Sencaltaista en sano mi-
nä teille cadotuxexi: Sillä mi-
nä olen teille tästä jo ennen-
gin sanonut/ että te oletta
meidän sydämisäm ynnä
cuolla ja elä.
7:4 Paljon minulla on luotta-
musta teihin, paljon minulla
on kerskaamista teistä; olen
täynnä lohdutusta, minulla on
ylenpalttinen ilo kaikessa ah-
dingossamme.
7:4 Minä puhun teille suu-
rella rohkeudella, minä kers-
kaan paljon teistä, minä olen
lohdutuksella täytetty, minä
olen ylönpalttisessa ilossa
kaikessa meidän vaivas-
samme.
7:4 Minä puhun teille suurella
rohkeudella. Minä kerscan
paljo idziäni teistä: minä olen
lohdatuxella täytetty: minä
olen ylönpaldises ilos caikesa
meidän waiwasam.
7:5 Sillä ei Makedoniaan tul-
tuammekaan lihamme saanut
mitään rauhaa, vaan me
olimme kaikin tavoin ahdiste-
tut: ulkoapäin taisteluja, sisäl-
täpäin pelkoa.
7:5 Sillä kuin me Makedoni-
aan tulimme, ei meidän li-
hallamme ollut yhtään lepoa,
vaan kaikissa paikoissa
olimme me vaivatut, ulkona
sota, sisällä pelko.
7:5 Sillä cosca me Macedoni-
aan tulimma/ ei meidän lihal-
lem ollut yhtän helpo/ waan
caikisa paicoisa olimma me
waiwasa/ ulcoisest sota/ si-
sällisest pelco.
7:6 Mutta Jumala, joka ma-
sentuneita lohduttaa, lohdutti
meitä Tiituksen tulolla,
7:6 Mutta Jumala, joka nöy-
riä lohduttaa, hän lohdutti
meitä Tituksen tulemisella,
7:6 Mutta Jumala joca nöyriä
lohdutta/ hän lohdutti myös
meitä Tituxen tulemisella.
7:7 eikä ainoastaan hänen
tulollansa, vaan myöskin sillä
lohdutuksella, jonka hän oli
teistä saanut, sillä hän on
kertonut meille teidän ikävöi-
misestänne, valittelustanne ja
innostanne minun hyväkseni,
niin että minä iloitsin vielä
enemmän.
7:7 Vaan ei ainoastaan hä-
nen tulemisellansa, mutta
myös sillä lohdutuksella,
jonka hän teiltä saanut oli, ja
ilmoitti meille teidän halun-
ne, teidän itkunne ja teidän
kiivautenne minusta, niin
että minä vielä enemmin
ihastuin.
7:7 Ei ainoastans hänen tu-
lemisellans/ waan myös sillä
lohdutuxella jonga hän teildä
saanut oli/ ja ilmoitti meille
teidän halun/ teidän itcun ja
teidän ahkerudenne minusta/
nijn että minä wielä enämmin
ihastuin.
7:8 Sillä vaikka murehutinkin
teitä kirjeelläni, en sitä kadu,
ja jos kaduinkin, niin minä -
kun näen, että tuo kirje on,
vaikkapa vain vähäksi aikaa,
murehuttanut teitä -
7:8 Sillä jos minä lähetyskir-
jallani saatinkin teitä mur-
heesen, enpä minä sitä ka-
du, ehkä minä olisin katu-
nut; sillä minä näen sen lä-
hetyskirjan teitä hetken ai-
kaa murheessa pitäneen.
7:8 Sillä se cuin minä teitä
minun lähetyskirjallani murhe-
sen saatin/ embä minä sitä
cadu ja ehkä minä caduisin/
cuitengin että minä näen sen
lähetyskirjan teitä hetken aica
murhesa pitänen/
7:9 nyt iloitsen, en siitä, että
7:9 Nyt minä iloitsen, en sii-
7:9 Nijn minä cuitengin sijtä