Basic HTML Version
Prophetian cautta/ taicka
opin cautta?
14:7 Niinhän on elottomain
soittimienkin laita, huilujen tai
kitarain: kuinka tiedetään,
mitä huilulla tai kitaralla soi-
tetaan, elleivät ne soi toisis-
taan erottuvin sävelin?
14:7 Kuitenkin ne hengettö-
mät, jotka äänen antavat,
joko se on huilu eli kantele,
koska ei ne anna eri ääntä
itsestänsä, kuinka se tiede-
tään, mitä huilulla eli mitä
kanteleella soitettu on?
14:7 Eikö se nijn ole? nijsä
jotca helisewät/ ja ei cuiten-
gan ole eläwät/ joco hän on
huilu eli candele/ cosca ei
he anna eri ändä idzestäns/
cuinga jocu taita sen tietä/
mitä huilulla eli candelella
soitettu on?
14:8 Niinikään, jos pasuna
antaa epäselvän äänen, kuka
silloin valmistautuu taisteluun?
14:8 Ja jos vaskitorvi antaa
ymmärtämättömän äänen
itsestänsä, kuka tietää so-
taan hankita?
14:8 Ja jos Basuna anda
ymmärtämättömän änen id-
zestäns/ cuca tietä sotaan
hangita?
14:9 Samoin tekin: jos ette
kielellänne saa esiin selvää
puhetta, kuinka voidaan sel-
lainen puhe ymmärtää? Te-
hän puhutte silloin tuuleen.
14:9 Niin myös te, jos te kie-
lillä puhutte ja ette puhu
selkiästi; kuinka se ymmär-
retään, mitä puhuttu on?
Sillä te puhutte tuuleen.
14:9 Nijn myös te/ jos te
kielillä puhutta/ ja ette puhu
selkiäst/ cuinga se ymmärre-
tän/ mitä puhuttu on? Sillä
te puhutta tuulehen.
14:10 Maailmassa on, kuka
tietää, kuinka monta eri kiel-
tä, mutta ei ainoatakaan,
jonka äänet eivät ole ymmär-
rettävissä.
14:10 Moninaiset tosin ovat
äänet maailmassa, ja ei yh-
tään niistä ole äänetöintä;
14:10 Moninaiset tosin owat
änet mailmas/ ja ei yhtän
nijstä cuitengan ole änetöin-
dä.
14:11 Mutta jos en tiedä sa-
nojen merkitystä, olen minä
puhujalle muukalainen, ja pu-
huja on minulle muukalainen.
14:11 Sentähden, ellen minä
tiedä äänen tointa, niin minä
olen puhujalle outo, ja se,
joka puhuu, on myös minul-
le outo.
14:11 Sentähden/ ellen minä
tiedä änen toinda/ nijn minä
olen puhujalle outo/ ja se
joca puhu/ on myös minulle
outo.
14:12 Samoin tekin, koska
tavoittelette henkilahjoja, niin
pyrkikää seurakunnan raken-
nukseksi saamaan niitä run-
saasti.
14:12 Niin tekin, koska te
ahkerasti hengellisiä lahjoja
etsitte, niin ahkeroitkaat
seurakunnan parannuksek-
si, että teillä kyllä olis.
14:12 Nijn tekin että te ahke-
rast hengellisiä lahjoja edzit-
te/ sijtte ahkeroitcat/ että te
Seuracunan parannaisitta/
että teillä kyllä olis.
14:13 Sentähden rukoilkoon
se, joka kielillä puhuu, että
hän taitaisi selittää.
14:13 Sentähden, joka kielil-
lä puhuu, se rukoilkaan, että
hän sen taitais myös selittää.
14:13 Sentähden/ joca kielillä
puhu/ se rucoilcan/ että hän
sen taidais myös selittä.
14:14 Sillä jos minä rukoilen
kielillä puhuen, niin minun
henkeni kyllä rukoilee, mutta
ymmärrykseni on hedelmätön.
14:14 Sillä jos minä kielillä
rukoilen, niin minun henke-
ni rukoilee, mutta minun
mieleni on hedelmätöin.
14:14 Cosca minä kielellä
rucoilen/ nijn minun hengen
rucoile/ mutta minun mielen
ei saata kellengän hedelmätä.
14:15 Kuinka siis on? Minun
on rukoiltava hengelläni, mut-
ta minun on rukoiltava myös-
kin ymmärrykselläni; minun
on veisattava kiitosta hengel-
14:15 Kuinkas se siis on?
Minä rukoilen hengessä, ja
rukoilen myös mielessäni:
minä veisaan hengessä, ja
veisaan myös mielessäni.
14:15 Cuingasta sen sijs pitä
oleman? Nimittäin näin: minä
rucoilen hengesä/ ja rucoilen
myös mielesäni. Minä weisan
hengesä/ ja weisan myös