Basic HTML Version
anna hänelle anteeksi.
na hänelle andexi.
17:5 Ja apostolit sanoivat
Herralle: Lisää meille uskoa.
17:5 Ja apostolit sanoivat
Herralle: lisää meille uskoa.
17:5 JA Apostolit sanoit HER-
ralle/ lisä meille usco.
17:6 Niin Herra sanoi: Jos
teillä olisi uskoa sinapinsie-
menenkään verran, niin te
voisitte sanoa tälle silkkiäis-
puulle: 'Nouse juurinesi ja
istuta itsesi mereen', ja se
tottelisi teitä.
17:6 Mutta Herra sanoi: jos
teillä olis usko niinkuin si-
napin siemen, ja te sanoisitte
tälle metsäfikunalle: nouse
ylös juurines ja istuta sinus
mereen, niin se kuulis teitä.
17:6 Mutta HERra sanoi: jos
teillä olis usco nijncuin Sina-
pin siemen/ ja te sanoisitte
tälle medzäficunapuulle: nou-
se ja siirrä sinus mereen/
nijn hän cuulis teitä.
17:7 Jos jollakin teistä on
palvelija kyntämässä tai pai-
mentamassa, sanooko hän
tälle tämän tullessa pellolta:
'Käy heti aterialle'?
17:7 Mutta kenellä teistä on
palvelia, joka kyntää taikka
karjaa kaitsee, ja kuin hän
metsästä kotia tulee, että
hän sanoo kohta hänelle:
mene rualle?
17:7 MUtta kenellä teistä on
palwelia/ joca kyndä taicka
carja caidze/ ja cosca hän
medzäst cotia tule/ että hän
sano hänelle: mene cohta
atrioidzeman?
17:8 Eikö hän pikemminkin
sano hänelle: 'Valmista minul-
le ateria, vyöttäydy ja palvele
minua, sillä aikaa kuin minä
syön ja juon; ja sitten syö ja
juo sinä'?
17:8 Vaan eikö hän pikem-
min sano hänelle: valmista
minulle ehtoollista, sonnusta
sinus, ja palvele minua,
niinkauvan kuin minä syön
ja juon; ja syö ja juo sinä sit-
te?
17:8 Eikö hän pikemmin sano
hänelle: walmista ehtolist/
sonnusta sinus/ ja palwele
minua/ nijncauwan cuin minä
syön ja juon/ ja syö ja juo
sinä sijtte.
17:9 Ei kaiketi hän kiitä pal-
velijaa siitä, että tämä teki,
mitä oli käsketty?
17:9 Vai kiittääkö hän palve-
liaansa, että hän teki, mitä
hänelle käsketty oli? En luu-
le.
17:9 Wai kijttäkö hän palwe-
liatans/ että hän teki mitä
hänelle käsketty oli?
17:10 Niin myös te, kun olet-
te tehneet kaiken, mitä teidän
on käsketty tehdä, sanokaa:
'Me olemme ansiottomia pal-
velijoita; olemme tehneet vain
sen, minkä olimme velvolliset
tekemään.'
17:10 Niin myös te, kuin te
olette kaikki tehneet, mitä
teille käsketty on, niin sano-
kaat: me olemme kelvottomat
palveliat: me teimme sen,
minkä meidän piti tekemän.
17:10 En luule. Nijn myös te/
cosca te oletta caicki tehnet/
cuin teille käsketty on/ nijn
sanocat: me olemma kelwot-
tomat palweliat/ me teimme
nijncuin meidän pitikin teke-
män.
17:11 Ja kun hän oli matkal-
la Jerusalemiin, kulki hän
Samarian ja Galilean välistä
rajaa.
17:11 Ja tapahtui, kuin hän
meni Jerusalemia päin, että
hän matkusti keskeltä Sa-
marian ja Galilean.
17:11 JA tapahtui/ että hän
meni Jerusalemita päin/ ja
matcusti keskeldä Samarian
ja Galilean.
17:12 Ja hänen mennessään
erääseen kylään kohtasi hän-
tä kymmenen pitalista miestä,
jotka jäivät seisomaan loi-
tommaksi;
17:12 Ja kuin hän tuli yh-
teen kylään, kohtasivat hän-
tä kymmenen spitalista
miestä, jotka taampana sei-
soivat,
17:12 Ja cuin hän tuli yhten
kylän/ cohtaisit händä kym-
menen spitalista miestä/ jot-
ca taambana seisoit:
17:13 ja he korottivat äänen-
sä ja sanoivat: Jeesus, mes-
tari, armahda meitä!
17:13 Ja korottivat äänensä,
sanoen: Jesus, rakas Mesta-
ri, armahda meidän pääl-
lemme!
17:13 Ja corgotit änens/ sa-
noden: Jesu racas Mestari/
armahda meidän päällem.
17:14 Ja heidät nähdessään
17:14 Ja kuin hän ne näki,
17:14 Ja cosca hän ne näki/