Basic HTML Version
tulla.
16:27 Hän sanoi: 'Niin minä
siis rukoilen sinua, isä, että
lähetät hänet isäni taloon
16:27 Niin hän sanoi: minä
rukoilen siis sinua, isä, ettäs
lähetät hänen minun isäni
kotoon;
16:27 Nijn hän sanoi: minä
rucoilen sijs sinua Isä/ ettäs
lähetät hänen minun Isäni
cotoon:
16:28 - sillä minulla on viisi
veljeä - todistamaan heille,
etteivät hekin joutuisi tähän
vaivan paikkaan.'
16:28 Sillä minulla on viisi
veljeä, todistamaan heille,
ettei hekin tulisi tähän vai-
van siaan.
16:28 Sillä minulla on wijsi
welje/ todistaman heille/ ett-
ei hekän tulis tähän waiwan
siaan.
16:29 Mutta Aabraham sanoi:
'Heillä on Mooses ja profee-
tat; kuulkoot niitä.'
16:29 Sanoi hänelle Abra-
ham: heillä on Moses ja
prophetat; kuulkoot niitä.
16:29 Sanoi hänelle Abraham:
heillä on Moses ja Prophetat/
cuulcan nijtä.
16:30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä
Aabraham; vaan jos joku
kuolleista menisi heidän ty-
könsä, niin he tekisivät pa-
rannuksen.'
16:30 Mutta hän sanoi: ei,
isä Abraham: vaan jos joku
kuolleista menis heidän ty-
könsä, niin he parannuksen
tekisivät.
16:30 Mutta hän sanoi: ei Isä
Abraham/ jos jocu cuolleista
menis heidän tygöns/ nijn he
parannuxen tekisit.
16:31 Mutta Aabraham sanoi
hänelle: 'Jos he eivät kuule
Moosesta ja profeettoja, niin
eivät he usko, vaikka joku
kuolleistakin nousisi ylös.'
16:31 Hän sanoi hänelle: ell-
ei he Mosesta ja prophetaita
kuule, niin ei he myös usko,
jos joku kuolleista nousis
ylös.
16:31 Hän sanoi hänelle: ellei
he Mosest ja Prophetaita
cuule/ nijn ei he myös usco/
jos jocu cuolleista ylösnousis.
Luukas
17 LUKU
17 LUKU
XVII. Lucu .
17:1 Ja hän sanoi opetuslap-
sillensa: Mahdotonta on, että
viettelykset jäisivät tulematta;
mutta voi sitä, jonka kautta
ne tulevat!
17:1 Niin hän sanoi opetus-
lapsillensa: se on mahdotoin,
ettei pahennukset tule. Mut-
ta voi häntä, jonka kautta ne
tulevat!
17:1 NIjn hän sanoi Opetus-
lapsillens: se on mahdotoin
ettei pahennuxet tule.
17:2 Hänen olisi parempi,
että myllynkivi pantaisiin hä-
nen kaulaansa ja hänet hei-
tettäisiin mereen, kuin että
hän viettelee yhden näistä
pienistä.
17:2 Se olis hänelle parempi,
että myllyn kivi ripustettai-
siin hänen kaulaansa, ja hei-
tettäisiin mereen, kuin että
hän jonkun näistä pienistä
pahentais.
17:2 Woi händä/ jonga caut-
ta ne tulewat/ se olis hänelle
parambi/ että myllyn kiwi
ripustettaisin hänen cau-
laans/ ja heitetäisin mereen/
cuin hän jongun näistä pie-
nistä pahennais.
17:3 Pitäkää itsestänne vaari!
Jos sinun veljesi tekee syntiä,
niin nuhtele häntä, ja jos hän
katuu, anna hänelle anteeksi.
17:3 Kavahtakaat teitänne.
Jos veljes rikkoo sinua vas-
taan, niin nuhtele häntä: ja
jos hän itsensä parantaa,
niin anna hänelle anteeksi.
17:3 Carttacat teitänne. Jos
weljes ricko sinua wastan/
nijn nuhtele händä/ ja jos
hän idzens paranda/ nijn an-
na hänelle andexi.
17:4 Ja jos hän seitsemän
kertaa päivässä tekee syntiä
sinua vastaan ja seitsemän
kertaa kääntyy sinun puoleesi
ja sanoo: 'Minä kadun', niin
17:4 Ja jos hän seitsemän
kertaa päivässä rikkoo sinua
vastaan, ja seitsemän kertaa
päivässä sinun tykös pala-
jaa, sanoen: minä kadun;
niin anna hänelle anteeksi.
17:4 Ja jos hän seidzemen
kerta päiwäs ricko sinua was-
tan/ ja seidzemen kerta päi-
wäs sinun tygös palaja/ sa-
noden: minä cadun/ nijn an-