Basic HTML Version
ja raunioina olleet, autiot ja
maahan revityt kaupungit
ovat varustettuja ja asuttuja.'
olivat kukistetut, jaotetut ja
autiot, ja ovat nyt vahvat, ja
niissä asutaan.
ihana krydimaa/ ja nämät
Caupungit olit cukistetut/ ja-
gotetut ja autiat/ ja owat nyt
hywin raketut ja täynäns wä-
ke.
36:36 Niin tulevat pakanakan-
sat, joita on jäljellä teidän
ympärillänne, tietämään, että
minä, Herra, rakennan jälleen
alasrevityn ja istutan aution:
minä, Herra, olen puhunut, ja
minä teen sen.
36:36 Ja jääneet pakanat
teidän ympärillänne pitää
ymmärtämän, että minä
\Herra\ olen jaotetut jälleen
rakentanut, ja hävitetyn is-
tuttanut. Minä \Herra\ sen
sanonut ja tehnyt olen.
36:36 Ja ne jäänet pacanat
teidän ymbärillän pitä ymmär-
tämän minun olewan HERran/
joca jagonnen rakenda/ ja
turmellun istutta/ Minä HERra
sen sanon ja teen myös.
36:37 Näin sanoo Herra, Her-
ra: Vielä tätäkin annan Israe-
lin heimon minulta anoa, että
tekisin heille sen: minä lisään
heille ihmisiä runsaasti kuin
lammaslaumaa.
36:37 Näin sanoo Herra,
\Herra\: Israelin huoneen
pitää taas minua kysymän,
että minä itseni heille osoi-
tan, ja minä enennän heitä,
niinkuin ihmisten lauman.
36:37 Näitä sano HERra HER-
ra: Israelin huonen pitä taas
löytämän minun/ että minä
idzeni heille osotan/ ja minä
enännän heitä.
36:38 Niinkuin on pyhitettyjen
uhrilammasten laumaa, niin-
kuin Jerusalemin lammas-
laumaa sen juhlissa, niin tule-
vat raunioina olleet kaupungit
täyteen ihmislaumaa. Ja niin
he tulevat tietämään, että
minä olen Herra.
36:38 Niinkuin pyhän lau-
man, niinkuin Jerusalemin
lauman hänen juhlinansa,
niin pitää hävitetyt kaupun-
git täyteen tuleman ihmisten
laumoista; ja heidän pitää
ymmärtämän minun olevan
\Herran\.
36:38 Nijncuin lauma/ nijn-
cuin pyhä lauma Jerusalemis
heidän juhlisans: nijn pitä
turmellut Caupungit täyten
tuleman ihmisten laumoista/
ja pitä ymmärtämän minun
olewan HERran.
Hesekiel
37 LUKU
37 LUKU
XXXVII. Lucu
37:1 Herran käsi tuli minun
päälleni ja vei minut pois
Herran hengessä ja laski mi-
nut keskelle laaksoa. Ja se
oli täynnä luita.
37:1 Ja \Herran\ käsi rupesi
minuun, ja \Herra\ vei mi-
nun hengessä ja asetti mi-
nun lakialle kedolle, joka oli
luita täynnä.
37:1 JA HERran käsi rupeis
minuun/ ja wei minun HERran
Hengesä lakialle kedolle/ jo-
ca oli luita täynäns/
37:2 Ja hän kuljetti minua
ympäri niitten ohitse; ja kat-
so, niitä oli hyvin paljon laak-
son kamaralla, ja katso, ne
olivat hyvin kuivia.
37:2 Ja hän johdatti minun
niiden kautta aina ympärin-
sä; ja katso, siinä oli sangen
paljo luita kedolla, ja katso,
ne olivat peräti kuivettuneet.
ja hän johdatti minun nijden
cautta ymbärins.
37:2 Ja cadzo/ sijnä oli san-
gen paljo luita kedolla/ ja
cadzo/ ne olit peräti cuiwe-
tut.
37:3 Niin hän sanoi minulle:
Ihmislapsi, voivatkohan nämä
luut tulla eläviksi? Mutta minä
sanoin: Herra, Herra, sinä sen
tiedät.
37:3 Ja hän sanoi minulle:
sinä ihmisen poika, luulet-
kos nämät luut jälleen elä-
väksi tulevan? Ja minä sa-
noin: sinä Herra, \Herra\
sen tiedät.
37:3 Ja hän sanoi minulle:
sinä ihmisen poica/ luuletcos
nämät luut jällens eläwäxi
tulewan? ja minä sanoin: sinä
sen tiedät HERra HERra.
37:4 Niin hän sanoi minulle:
Ennusta näistä luista ja sano
37:4 Ja hän sanoi minulle:
ennusta näistä luista, ja sa-
37:4 Ja hän sanoi minulle:
ennusta näistä luista/ ja sa-