Basic HTML Version
molle
paus ja juttele vertaus,
us ja wertaus/ ja sano:
17:3 ja sano: Näin sanoo
Herra, Herra: Suuri kotka,
suurisiipinen, pitkäsulkainen,
täysihöyheninen, kirjava, tuli
Libanonille ja otti latvuksen
setripuusta.
17:3 Ja sano: näin sanoo
Herra, \Herra\: suuri kotka
suurella lennolla ja pitkillä
siivillä ja täynnä sulkia, jotka
olivat kirjavat, tuli Libanonin
päälle, ja otti sedripuun lat-
van.
17:3 Näitä sano HERra HERra:
yxi isoi Cotca suurella lennol-
la ja pitkillä sijwillä ja täynäns
sulkia/ ja tuli kirjawana Liba-
nonin päälle/
17:4 Hän taittoi siitä latvaleh-
vän ja vei sen kauppiasten
maahan, asetti sen kauppuri-
en kaupunkiin.
17:4 Ja mursi pois sen pien-
ten vesain latvan, ja vei sen
kauppamaahan, ja pani sen
kauppamiesten kaupunkiin.
17:4 Ja otti oxat pois Cedris-
tä/ ja mursi pois ylimmäisen
ladwan/ ja wei sen cauppa-
maahan/ ja pani sen caup-
pamiesten Caupungijn.
17:5 Sitten hän otti siitä
maasta taimen ja pani sen
kylvöpeltoon. Hän otti sen ja
pani pajuksi runsaan veden
ääreen.
17:5 Ja otti myös siemeniä
siitä maakunnasta ja kylvi
ne hyvään peltoon, ja asetti
siihen, kussa paljo vettä läs-
nä oli, ja istutti sen taitavas-
ti.
17:5 Ja hän otti myös sie-
menitä sijtä maacunnasta ja
kylwi sen hywään maahan/
cusa paljo wettä oli/ ja istutti
nijncuin halapajun/
17:6 Se versoi, ja siitä tuli
rehevä viinipuu, matalakasvui-
nen; sen oksien tuli kääntyä
kotkaan päin ja sen juurten
olla hänen allansa. Siitä tuli
viinipuu, se teki haaroja,
työnsi oksia.
17:6 Ja se kasvoi ja tuli ava-
raksi viinapuuksi, vaan ma-
talaksi varreltansa, sillä ok-
sat taittivat itsensä siihen
päin, ja olivat juuret sen alla;
ja se tuli jaloksi viinapuuksi,
ja kasvoi oksat, ja putkautti
itsestänsä vesat.
17:6 Ja se caswoi ja tuli suu-
rexi wijnapuuxi/ waan sangen
matalaxi/ sillä hänen oxans
taitit idzens maahan juurta
päin/ ja oli nijn yxi wijnapuu
joca oxat ja lehdet sai.
17:7 Mutta oli toinen suuri
kotka, suurisiipinen, run-
sashöyheninen; ja katso, tä-
mä viinipuu ojensi juurensa
sitä kotkaa kohti ja työnsi
oksansa siihen päin, sen kas-
teltaviksi, siitä penkereestä,
johon se oli istutettu.
17:7 Ja siellä oli toinen suuri
kotka, jolla olivat isot siivet
ja paljo sulkia, ja katso, tä-
mä viinapuu sovitti juurensa
hänen puoleensa, ja ojensi
oksansa hänen puoleensa,
että sen piti kastetuksi tule-
man hänen ojistansa.
17:7 JA siellä oli toinen isoi
Cotca suurten sijpein ja mo-
nein sulcain cansa/ ja cad-
zo/ tämä wijnapuu sowitti
hänen juurens hänen puo-
leens/ ja ojensi oxans hänen
puoleens/ että sen piti caste-
tuxi tuleman hänen ojastans.
17:8 Se oli istutettu hyvään
peltoon, runsaan veden ää-
reen, että se tekisi lehviä,
kantaisi hedelmää ja tulisi
ihanaksi viinipuuksi.
17:8 Ja oli kuitenkin hyvällä
maalla paljon veden tykönä
istutettu, niin että se kyllä
sai kasvaa oksia, hedelmää
kantaa ja suureksi viina-
puuksi tulla.
17:8 Ja oli cuitengin hywällä
maalla paljon weden tykönä
istutettu/ nijn että se kyllä
sais oxia/ hedelmätä canda/
ja suurexi wijnapuuxi tulla.
17:9 Sano: Näin sanoo Herra,
Herra: Menestyyköhän se?
Eiköhän kotka kisko ylös sen
juuria ja raasta sen hedelmiä;
niin että kaikki siitä versoneet
lehdet kuivuvat ja puu kui-
vuu? Eikä tarvita suurta voi-
maa, ei paljoa väkeä sen
nostamiseksi juuriltansa.
17:9 Niin sano nyt: näin sa-
noo Herra, \Herra\: pitäisikö
sen menestymän? eikö sen
juuret pidä reväistämän ylös,
ja sen hedelmät varistetta-
man, että se kuivettuis? sen
pitää kuivettuman kaikissa
vesoissansa, ja ei suuren kä-
sivarren, taikka paljon kan-
san kautta, juurinensa revit-
17:9 Nijn sano nyt: näin sano
HERra HERra: pidäiskö sen
menestymän? eiköstä hänen
juurens pidä rewäistämän
ylös ja sen hedelmät otetta-
man pois/ että hän cuiwetuis
ja hänen pitä cuiwettuman
caikis hänen wesoisans. Ja ei
sen pidä tapahtuman suuren