Basic HTML Version
13:21 Ja minä revin teidän
huntunne ja pelastan kansani
teidän käsistänne, niin ettei-
vät he enää joudu teidän
kätenne saaliiksi; ja te tulette
tietämään, että minä olen
Herra.
13:21 Ja tahdon teidän
päänalaisenne reväistä rikki,
ja pelastaa minun kansani
teidän kädestänne, ettei tei-
dän pidä heitä enään käsit-
tämän; ja teidän pitää ym-
märtämän, että minä olen
\Herra\.
13:21 Ja tahdon teidän
päänalaisen reweistä ricki/ ja
pelastan minun Canssani tei-
dän kädestän/ ettei teidän
pidä heitä enä käsittämän/ ja
teidän pitä ymmärtämän/
että minä olen HERra.
13:22 Koska olette valheella
murehduttaneet vanhurskaan
sydämen, vaikka minä en tah-
tonut häntä murehduttaa, ja
olette vahvistaneet jumalat-
toman käsiä, ettei hän kään-
tyisi pahalta tieltänsä ja saisi
elää,
13:22 Että te petollisesti saa-
tatte surulliseksi vanhurs-
kaan sydämen, jota en minä
ole surulliseksi tehnyt, ja
olette vahvistaneet jumalat-
toman kädet, niin ettei se
palajaisi pahasta tiestänsä,
ja sais elää.
13:22 Että te petollisest saa-
tatte surullisexi wanhurscasten
sydämet/ joita en minä ole
surullisexi tehnyt/ ja oletta
wahwistanet jumalattomain
kädet/ nijn ettei he käännä
idziäns heidän pahasta me-
nostans/ että he eläisit.
13:23 sentähden ette enää
saa petosnäkyjä nähdä ettekä
ennustella ennustelujanne,
vaan minä pelastan kansani
teidän käsistänne; ja te tulet-
te tietämään, että minä olen
Herra.
13:23 Sentähden ei teidän
pidä enään saarnaaman tur-
haa oppia, eikä ennustusta
ennustaman; mutta minä
tahdon vapahtaa minun
kansani teidän kädestänne,
ja teidän pitää ymmärtämän,
että minä olen \Herra\.
13:23 Sentähden ei teidän
pidä enä saarnaman turha
oppia/ taicka ennustaman:
mutta minä tahdon wapahta
minun Canssan teidän kädes-
tän/ ja teidän pitä ymmärtä-
män/ että minä olen HERra.
Hesekiel
14 LUKU
14 LUKU
XIV. Lucu
14:1 Minun luokseni tuli mie-
hiä Israelin vanhinten joukos-
ta, ja he istuivat minun etee-
ni.
14:1 Ja minun tyköni tuli
monikahtoja Israelin van-
himpia ja he istuivat minun
tyköni.
14:1 JA minun tygöni tulit
monicahtoja Israelin wanhim-
mita/ ja istuit minun tygöni.
14:2 Niin minulle tuli tämä
Herran sana:
14:2 Niin tapahtui \Herran\
sana minulle ja sanoi:
14:2 Nijn tapahtui HErran sa-
na minulle/ ja sanoi:
14:3 Ihmislapsi, nämä miehet
ovat sulkeneet kivijumalansa
sydämeensä ja asettaneet
kasvojensa eteen sen, mikä
heille oli kompastukseksi syn-
tiin. Antaisinko minä heidän
kysyä minulta neuvoa?
14:3 Sinä ihmisen poika,
nämät miehet riippuvat sy-
dämellänsä epäjumalissansa,
ja pysyvät lujana vääryyten-
sä pahennuksessa: pitäisikö
heidän ollenkaan minulta
kysymän?
14:3 Sinä ihmisen poica/
nämät miehet rippuwat sydä-
milläns epäjumalisans/ ja py-
sywät lujana heidän wääry-
dens pahennuxes/ pidäisköst
minun wastaman heitä/ cos-
ca he minulda kysywät?
14:4 Sentähden puhuttele
heitä ja sano heille: Näin sa-
noo Herra, Herra: Kuka ikinä
israelilainen sulkee kivijuma-
lansa sydämeensä ja asettaa
kasvojensa eteen sen, mikä
hänelle oli kompastukseksi
syntiin, ja sitten menee pro-
feetan tykö, hänelle minä,
14:4 Sentähden puhuttele
heitä ja sano heille: näitä sa-
noo Herra, \Herra\: kuka
ihminen Israelin huoneesta
riippuu sydämellänsä epä-
jumalissansa, ja pysyy luja-
na vääryytensä pahennuk-
sessa, ja tulee prophetan ty-
kö, niin tahdon minä
\Herra\ vastata häntä, niin-
kuin hän ansainnut on suu-
14:4 Sentähden puhuttele
heitä/ ja sano heille: näitä
sano HERra HERra: Cuca ih-
minen Israelin huonest rippu
sydämelläns epäjumalisans/
ja pysy lujan hänen wääry-
dens pahannuxes/ ja tule
Prophetan tygö: nijn tahdon
minä HERra wastata händä