Basic HTML Version
Kierrä kaupungin, Jerusalemin,
läpi ja tee merkki niitten
miesten otsiin, jotka huokaa-
vat ja valittavat kaikkia kau-
histuksia, mitä sen keskuu-
dessa tehdään.
le: mene Jerusalemin kau-
pungin lävitse, ja kirjoita ne
miehet heidän otsissansa,
jotka huokaavat ja huutavat
sitä kauhistusta, joka siinä
tapahtuu.
Mene Jerusalemin Caupungin
läpidze/ ja kirjoita ne miehet
heidän odzisans/ jotca huo-
cawat ja surewat sitä cauhis-
tusta/ cuin sijnä tapahtu.
9:5 Ja niille toisille hän sanoi
minun kuulteni: Kiertäkää
kaupungin läpi hänen jäljes-
sään ja surmatkaa. Älkää
säälikö, älkää armahtako,
9:5 Mutta muille sanoi hän,
minun kuulteni: menkäät
hänen jälissänsä kaupungin
lävitse, ja lyökäät; teidän
silmänne ei pidä säästämän,
eikä armoa tekemän.
9:5 Mutta muille/ sanoi hän
minun cuulden. Mengät hänen
jälisäns Caupungin läpidze/
ja lyökät siellä/ teidän silmän
ei pidä ketän säästämän/
eikä armo tekemän.
9:6 tappakaa tyyten vanhuk-
set, nuorukaiset, neitsyet,
lapset ja vaimot, mutta älkää
koskeko keneenkään, jolla on
otsassaan merkki; ja alotta-
kaa minun pyhäköstäni. Niin
he alottivat niistä miehistä,
vanhimmista, jotka olivat
temppelin edessä.
9:6 Lyökäät sekä vanhat että
nuoret, neitseet, lapset ja
vaimot kuoliaaksi; mutta joi-
den päällä kirjoitus on, ei
yhteenkään niihin pidä tei-
dän rupeeman. Ruvetkaat
ensin minun Pyhästäni. Ja
he rupesivat niistä vanhoista
miehistä, jotka huoneen
edessä olivat.
9:6 Lyökät sekä wanhat että
nuoret/ neidzet/ lapset ja
waimot cuoliaxi: Mutta joiden
päällä kirjoitus on/ ei yhten-
gän nijhin pidä teidän rupe-
man. Ruwetcat ensin minun
Pyhästäni. Ja he rupeisit nijs-
tä wanhoista miehistä/ jotca
huonen edes olit.
9:7 Ja hän sanoi heille: Saas-
tuttakaa temppeli ja täyttäkää
esipihat surmatuilla. Menkää!
Niin he menivät ja surmasivat
kaupungissa.
9:7 Ja hän sanoi heille: saas-
tuttakaat huone, ja täyttä-
käät kartanot tapetuilla,
menkäät sitte ulos. Ja he
menivät ulos ja tappoivat
kaupungissa.
9:7 Ja hän sanoi heille: saas-
tuttacat huone/ ja täyttäkät
cartanot cuolluitten ruumeil-
la/ mengät sijtte ulos.
9:8 Ja he menit ulos/ ja ta-
poit Caupungisa.
9:8 Mutta kun minä heidän
surmatessaan olin jäänyt jäl-
jelle, lankesin minä kasvoille-
ni, huusin ja sanoin: Voi Her-
ra, Herra! Hävitätkö sinä Isra-
elin koko jäännöksen, kun
vuodatat vihasi Jerusalemin
ylitse?
9:8 Ja kuin he olivat tappa-
neet heidät, jäin minä vielä,
ja lankesin kasvoilleni, huu-
sin ja sanoin: ah Herra,
\Herra\, tahdotkos siis hu-
kuttaa kaikki jääneet Israe-
lissa, ettäs niin vuodatat si-
nun vihas Jerusalemin pääl-
le?
Ja cosca he olit tappanet
heidän/ jäin minä wielä. Ja
minä langeisin minun caswoil-
leni/ huusin ja sanoin: Woi
HERra HERra/ tahdotcos sijs
hucutta caicki jäänet Israelis/
ettäs nijn wuodatat sinun wi-
has Jerusalemin päälle?
9:9 Niin hän sanoi minulle:
Israelin ja Juudan heimon
syntivelka on ylen suuri; maa
on täynnä verivelkoja, ja kau-
punki on täynnä oikeuden
vääristelyä, sillä he sanovat:
'Herra on hyljännyt tämän
maan, ei Herra näe.'
9:9 Ja hän sanoi minulle:
Israelin ja Juudan huoneen
paha työ on sangen suuri,
maa on täytetty murhalla, ja
kaupunki täynnä pahuutta.
Sillä he sanovat: \Herra\ on
hyljännyt maan, ja ei
\Herra\ näe.
9:9 Ja hän sanoi minulle:
Israelin ja Judan huonen pa-
ha työ on sangen suuri/ ei
ole muu cuin wäkiwalda ja
wäärys maalla ja Caupungis:
Sillä he sanowat: HERra on
hyljännyt maan/ ja ei HERra
näe meitä.
9:10 Niinpä minäkään en
sääli enkä armahda. Minä
annan heidän vaelluksensa
9:10 Sentähden ei minun
silmäni pidä säästämän, en-
kä minä tahdo armahtaa;
mutta minä tahdon antaa
9:10 Sentähden ei minun sil-
mäni pidä säästämän: mutta
minä tahdon tehdä heille/