Basic HTML Version
ja hävitä heidät Herran tai-
vaan alta.
suudella, ja hukuta heitä
\Herran\ taivaan alta.
la/ ja hucuta heitä HERran
taiwan alda.
Valitusvirret
4 LUKU
4 LUKU
IV. Lucu
4:1 Kuinka onkaan kulta
tummunut, muuttunut hyvä
kulta; kuinka ovat pyhät kivet
viskeltyinä kaikkien katujen
kulmiin!
4:1 Kuinka on kulta niin
mustunut, ja jalo kulta niin
muuttunut? pyhät kivet ovat
joka kadun päässä hajoite-
tut.
4:1 CUinga on culda nijn
mustennut? ja jalo culda nijn
muuttunut? ja pyhän kiwet
owat joca catulla hajotetut.
4:2 Siionin pojat, nuo kalliit,
punnitut puhtaimman kullan
arvoisiksi - kuinka he ovat-
kaan saviastiain arvossa, sa-
venvalajan kätten tekojen!
4:2 Zionin kempit pojat,
puhtaan kullan verraksi lue-
tut, kuinka ne ovat savi-
astian kaltaiseksi arvatut,
jotka savenvalaja tekee?
4:2 Zionin kempit pojat/ cul-
lan werraxi luetut/ cuinga ne
owat sawiastian caltaisexi ar-
watut/ jotca sawenwalaja te-
ke.
4:3 Aavikkosudetkin taritsevat
nisiänsä, imettävät pentujan-
sa; mutta tytär, minun kansa-
ni, on tullut tylyksi kuin ka-
melikurki erämaassa.
4:3 Lohikärmeet taritsevat
nisiä pojillensa ja imettävät
heitä; mutta minun kansani
tyttären täytyy armotoinna
olla, niinkuin yökkö korves-
sa.
4:3 Drakit taridzewat nisät
pojillens/ ja imettäwät heitä/
mutta minun Canssani tyttä-
ren täyty armotoin imewäisille
olla/ nijncuin yöcköi corwesa.
4:4 Imeväisen kieli tarttuu
suulakeen janon tähden. Lap-
sukaiset pyytävät leipää; ei
ole, kuka sitä heille taittaisi.
4:4 Imeväisten kieli tarttuu
suun lakeen janon tähden;
nuoret lapsukaiset anovat
leipää, ja ei ole ketään, joka
heille sitä jakaa.
4:4 Imewäisten kieli tartui
suun lakeen janon tähden/
ne nuoret lapsucaiset anowat
leipä/ ja ei ole ketän/ joca
heille sitä jaca.
4:5 Jotka herkkuja söivät, ne
nääntyvät kaduilla. Joita pu-
napurppuran päällä kanneltiin,
ne tunkioita syleilevät.
4:5 Jotka ennen söivät her-
kullisesti, ne ovat kadulla
nääntyneet; jotka ennen oli-
vat silkillä vaatetetut, niiden
täytyy nyt loassa maata.
4:5 Jotca muinen söit hercul-
lisest/ he owat catulla nään-
dynet/ jotca muinen olit sil-
killä waatetetut/ heidän täyty
nyt loasa maata.
4:6 Tyttären, minun kansani,
syntivelka on Sodoman syntiä
suurempi; Sodoma hävitettiin
yhtäkkiä kätten siellä riehu-
matta.
4:6 Minun kansani tyttären
synti on suurempi kuin So-
doman synti, joka äkisti ku-
kistettiin ja ei yksikään käsi
siihen ruvennut.
4:6 Minun Canssan tyttären
syndi on suurembi/ cuin So-
doman syndi/ joca äkistä
cukistettin/ ja ei yxikän käsi
sijhen ruwennut.
4:7 Siionin ruhtinaat olivat
lunta puhtaammat, maitoa
valkoisemmat, heidän ruu-
miinsa oli koralleja rusotta-
vampi, heidän hahmonsa oli
kuin safiiri.
4:7 Hänen nasirinsa olivat
puhtaammat kuin lumi ja
valkeammat kuin rieska;
heidän ihonsa oli punaisem-
pi kuin koralli, heidän kau-
neutensa niinkuin saphir.
4:7 Hänen Nazareins olit puh-
tammat cuin lumi/ ja wal-
kemmat cuin riesca/ heidän
ihons oli punaisembi cuin
Coralli/ heidän cadzandons
oli nijncuin Saphir.
4:8 Nyt on heidän muotonsa
nokea mustempi, ei voi heitä
tuntea kaduilla. Rypyssä on
heillä nahka luitten päällä, se
on kuivettunut kuin puu.
4:8 Mutta nyt on heidän
muotonsa niin mustaksi
muuttunut, ettei heitä ka-
duilla tuta taideta; heidän
nahkansa riippuu heidän
luissansa, se kuivettui niin-
kuin puu.
4:8 Mutta nyt on heidän
ihons nijn mustennut syn-
geydest/ ettei he catuilla tu-
ta taita/ heidän nahcans rip-
pu heidän luisans/ se cuiwet-
tui nijncuin puu.