Basic HTML Version
2:22 Sinä kutsuit kuin juhla-
päivän viettoon minun peljät-
täjäni joka taholta; eikä jää-
nyt Herran vihan päivänä pe-
lastunutta, ei pakoonpäässyt-
tä. Jotka minä olin vaalinut ja
isoiksi saanut, ne minun vi-
hamieheni lopetti.
2:22 Sinä olet minun vihol-
liseni ympäristöltä kutsunut
kokoon niinkuin juhlapäi-
väksi, niin ettei kenkään
\Herran\ vihan päivänä ole
päässyt eikä jäänyt; sillä jot-
ka minä kasvatin ja ruokin,
ne minun viholliseni on hu-
kuttanut.
2:22 Sinä olet minun wihol-
liseni ymbäristöldä cudzunut/
nijncuin juhlapäiwänä/ nijn
ettei kengän HERran wihan
päiwänä ole pääsnyt eikä
jäänyt: sillä jotca minä cas-
watin ja ruokein/ ne minun
wihollisen on mestannut.
Valitusvirret
3 LUKU
3 LUKU
III. Lucu
3:1 Minä olen se mies, joka
olen kurjuutta nähnyt hänen
vihastuksensa vitsan alla.
3:1 Minä olen mies, jonka
viheliäisyyttä nähdä täytyy
hänen hirmuisuutensa vit-
san kautta.
3:1 MInä olen se mies/ jonga
wiheljäisyttä nähdä täyty hä-
nen hirmuisudens widzan ca-
utta.
3:2 Minut hän on johdattanut
ja kuljettanut pimeyteen eikä
valkeuteen.
3:2 Hän johdatti minua ja vei
pimeyteen ja ei valkeuteen.
3:2 Hän johdatti minua ja wei
pimeyteen ja ei walkiuteen.
3:3 Juuri minua vastaan hän
kääntää kätensä, yhäti, kai-
ken päivää.
3:3 Hän on kätensä kääntä-
nyt minua vastaan, ja toimit-
taa toisin aina minun kans-
sani.
3:3 Hän on kätens käändänyt
minua wastan/ ja toimitta
toisin aina minun cansani.
3:4 Hän on kalvanut minun
lihani ja nahkani, musertanut
minun luuni.
3:4 Hän on tehnyt lihani ja
nahkani vanhaksi, ja luuni
musertanut.
3:4 Hän on tehnyt minun li-
hani ja minun nahcani wan-
haxi/ ja minun luuni muser-
tanut.
3:5 Hän on rakentanut varus-
tukset minua vastaan ja piirit-
tänyt minut myrkyllä ja vaival-
la.
3:5 Hän rakensi minua vas-
taan, ja sapella ja vaivalla
hän minua kääri.
3:5 Hän rakensi minua was-
tan/ ja sapella ja waiwalla
hän minua kääri.
3:6 Hän on pannut minut
asumaan pimeydessä niinkuin
ikiaikojen kuolleet.
3:6 Hän on minut pannut
pimeyteen, niinkuin aikaa
kuolleet.
3:6 Hän on minun pannut
pimeyteen/ nijncuin aica
cuollet.
3:7 Hän on tehnyt muurin
minun ympärilleni, niin etten
pääse ulos, on pannut minut
raskaisiin vaskikahleisiin.
3:7 Hän on minut muuran-
nut sisälle, etten minä pääse
ulos, ja minut kovaan jalka-
puuhun pannut.
3:7 Hän on minun muurannut
sisälle/ etten minä pääse
ulos/ ja minua cowaan jalca-
puuhun pannut.
3:8 Vaikka minä huudan ja
parun, hän vaientaa minun
rukoukseni.
3:8 Ja vaikka minä huudan
ja parun, niin hän kuitenkin
korvansa tukitsee minun ru-
kouksestani.
3:8 Ja waicka minä pargun ja
huudan/ nijn hän corwans
tukidze minun rucouxestani.
3:9 Hakatuista kivistä hän on
tehnyt minun teilleni muurin,
on mutkistanut minun polkuni.
3:9 Hän on muurannut tieni
kiinni vuojonkivillä, ja pol-
kuni sulkenut.
3:9 Hän on muurannut minun
tieni kijnni wuojon kiwillä/ ja
minun polcuni sulkenut.
3:10 Vaaniva karhu on hän
minulle, piilossa väijyvä leijo-
na.
3:10 Hän on väijynyt minua
niinkuin karhu, niinkuin ja-
lopeura salaisuudessa.
3:10 Hän on wäijynyt minua/
nijncuin carhu/ nijncuin Lejo-
ni salaudes.
3:11 Hän on vienyt harhaan
3:11 Hän on minun antanut
3:11 Hän on minun andanut