Page 2313 - Rinnakkain_Raamattu_uusi

Basic HTML Version

ollut nauruna pitkin päivää,
kaikki pilkkaavat minua.
sentähden tullut syljetyksi
joka päivä, että jokainen
nauraa minua.
nut: mutta minä olen sentäh-
den tullut syljetyxi jocapäiwä/
että jocainen naura minua.
20:8 Sillä niin usein kuin mi-
nä puhun, täytyy minun par-
kua, huutaa väkivaltaa ja sor-
toa; sillä Herran sana on tul-
lut minulle häväistykseksi ja
pilkaksi pitkin päivää.
20:8 Sillä sittekuin minä pu-
hunut, huutanut ja saar-
nannut olen siitä tuskasta ja
hävityksestä, on \Herran\
sana tullut minulle pilkaksi
ja nauruksi joka päivä.
20:8 Sillä sijttecuin minä pu-
hunut/ huutanut ja saarnan-
nut olen sijtä tuscast ja häwi-
tyxest/ on HERran sana tullut
minulle pilcaxi ja nauroxi jo-
capäiwä.
20:9 Mutta kun minä sanoin:
"En tahdo ajatella häntä enkä
enää puhua hänen nimes-
sään", niin sydämessäni oli
kuin polttava tuli, suljettuna
minun luihini. Ja väsyksiin
asti minä koetin sitä kestää,
mutta en voinut.
20:9 Niin minä sanoin: en
minä tahdo enään ajatella
hänen päällensä, enkä tahdo
enään saarnata hänen ni-
meensä; mutta minun sydä-
messäni oli niinkuin poltta-
vainen tuli, suljettu minun
luissani, niin että minä suu-
tuin kärsimästä, enkä enää
voinut.
20:9 Nijn joucahtui minun
mieleni: en minä tahdo enä
ajatella hänen päällens/ engä
tahdo enä saarnata hänen
nimeens: mutta minun sydä-
mesäni ja luisani oli nijncuin
polttawainen tuli/ nijn etten
minä woinut sitä kärsiä/ ja
olin liki huckumallans.
20:10 Sillä monen minä kuu-
len parjaavan. Kauhistus ylt-
ympäri! "Ilmiantakaa! Ilmianta-
kaamme hänet!" Kaikki minun
ystäväni vaanivat, milloin mi-
nä kompastuisin: "Ehkäpä hän
antaa viekoitella itsensä, niin
että voitamme hänet ja
saamme hänelle kostaa."
20:10 Sillä minä kuulin mo-
nen panetuksen ja pelvon
joka paikasta: kantakaat
päälle, me tahdomme vah-
vasti kantaa hänen päällen-
sä, sanovat kaikki minun
ystäväni ja kumppanini, jos
me taitaisimme voittaa hä-
nen, tulla hänen kanssansa
yhteen ja kostaa hänelle.
20:10 Sillä minä cuulen cuin-
ga monda minua panettele-
wat/ ja minun pitä jocapaicas
pelcuri oleman: Candacat
päälle/ me tahdom wahwast
canda hänen päällens/ sa-
nowat caicki minun ystäwäni
ja cumpanini/ jos me tai-
daisimme woitta hänen/ tulla
hänen cansans yhteen/ ja
costa hänelle.
20:11 Mutta Herra on minun
kanssani niinkuin väkevä san-
kari; sentähden minun vai-
noojani kompastuvat eivätkä
mitään mahda. He saavat
suuren häpeän, sillä he ovat
olleet ymmärtämättömät, ian-
kaikkisen pilkan, joka ei ole
unhottuva.
20:11 Mutta \Herra\ on mi-
nun kanssani, niinkuin vä-
kevä sankari; sentähden pi-
tää minun vainoojani lan-
keeman ja ei voittaman, vaan
pitää suureen häpiään tule-
man, että he niin tyhmästi
toimittavat; se häpiä pitää
oleman ijankaikkinen, ja ei
pidä unohdettaman.
20:11 Mutta HErra on minun
cansani/ nijncuin wäkewä
Sangari/ sentähden pitä mi-
nun wainojani langeman/ ja
ei woittaman: waan pitä suu-
reen häpiään tuleman/ että
he nijn tyhmäst toimittawat/
se häpiä pitä oleman ijan-
caickinen/ ja ei pidä unhotet-
taman.
20:12 Herra Sebaot, sinä joka
tutkit vanhurskaan, näet mu-
naskuut ja sydämen, salli mi-
nun nähdä, että kostat heille,
sillä sinun huomaasi minä
olen jättänyt asiani.
20:12 Ja nyt \Herra\ Zebaot,
sinä joka koettelet vanhurs-
kaan, sinä tutkit munaskuut
ja sydämen: anna minun
nähdä kostos heistä; sillä
minä olen antanut sinun
haltuus minun asiani.
20:12 JA nyt HERra Zebaoth/
sinä joca coettelet wanhurs-
can/ sinä tutkit munascuut ja
sydämen/ anna minun nähdä
costos heistä: sillä minä olen
andanut sinun haldus minun
asiani.