Basic HTML Version
17:5 Näin sanoo Herra: Kirot-
tu on se mies, joka turvaa
ihmisiin ja tekee lihan käsi-
varreksensa ja jonka sydän
luopuu Herrasta.
17:5 Näin sanoo \Herra\:
kirottu olkoon se mies, joka
luottaa ihmiseen, ja panee
lihan itsellensä käsivarreksi,
ja jonka sydän luopuu pois
\Herrasta\.
17:5 NÄitä sano HERra: kirot-
tu olcon se mies joca luotta
idzens ihmiseen/ ja pane li-
han idzellens käsiwarrexi/ ja
jonga sydän luopu pois HER-
rasta:
17:6 Hän jää alastomaksi
arolle eikä näe mitään onnea
tulevan; hän asuu poudan
polttamissa paikoissa erä-
maassa, asumattomassa suo-
lamaassa.
17:6 Hänen pitää tuleman
niinkuin kanerva korvessa,
ja ei pidä saaman nähdä tu-
levaista lohdutusta; ja hänen
pitää asuman kuivuudessa
korvessa, hedelmättömässä
ja autiossa erämaassa.
17:6 Hänen pitä tuleman
nijncuin canerwa corwesa/ ja
ei pidä saaman nähdä tule-
waista lohdutusta/ pitä ole-
man cuiwudes corwesa/ he-
delmättömäs ja autias erä-
maasa.
17:7 Siunattu on se mies,
joka turvaa Herraan, jonka
turvana Herra on.
17:7 Mutta se mies on siu-
nattu, joka luottaa
\Herraan\; ja \Herra\ on
hänen turvansa.
17:7 Mutta se mies on siu-
nattu/ joca luotta HERraan/
ja HERra on hänen turwans.
17:8 Hän on kuin veden par-
taalle istutettu puu, joka
ojentaa juurensa puron puo-
leen; helteen tuloa se ei pel-
jästy, vaan sen lehvä on vi-
hanta, ei poutavuonnakaan
sillä ole huolta, eikä se her-
keä hedelmää tekemästä.
17:8 Hän on niinkuin se
puu, joka veden reunalle on
istutettu ja ojan viereen
juurtunut; sillä jos vielä pa-
lavuus tulee, niin ei hän kui-
tenkaan pelkää, vaan sen
lehdet pysyvät viheriäisinä,
eikä murehdi, kuin kuiva
vuosi tulee, mutta kantaa
hedelmän ilman lakkaamat-
ta.
17:8 Hän on nijncuin se puu/
joca weden reunalle on istu-
tettu/ ja ojan wiereen juurtu-
nut on: sillä jos wielä pala-
wus tule/ nijn ei hän cuiten-
gan pelkä/ waan sen lehdet
pysywät wiherjäisnä/ eikä
murehdi cosca cuiwa wuosi
tule/ mutta canda hedelmän
ilman lackamat.
17:9 Petollinen on sydän ylit-
se kaiken ja pahanilkinen;
kuka taitaa sen tuntea?
17:9 Sydän on häijy ja pa-
hanilkinen kappale ylitse
kaikkein; kuka taitaa sitä
tutkia?
17:9 SYdän on häijy ja pa-
hanelkinen cappale caickein
cappalden ylidze/ cuca taita
sitä tutkia.
17:10 Minä, Herra, tutkin sy-
dämen, koettelen munaskuut,
ja annan jokaiselle hänen
vaelluksensa mukaan, hänen
töittensä hedelmän mukaan.
17:10 Minä \Herra\ tahdon
tutkia sydämen ja koetella
munaskuut ja annan kulle-
kin hänen töittensä jälkeen
ja hänen töittensä hedelmän
jälkeen.
17:10 Minä HErra tahdon tut-
kia sydämet ja coetella mu-
nascuut/ ja annan cullengin
heidän töidens jälken/ ja hä-
nen töidens hedelmän jälken.
17:11 Peltokana, joka hautoo,
mitä ei ole muninut, on se,
joka hankkii rikkautta vääryy-
dellä; päiviensä puolivälissä
hänen täytyy se jättää, ja
hänen loppunsa on houkan
loppu."
17:11 Sillä niinkuin lintu
hautoo ja ei kuori, niin on
myös se, joka väärin kalua
kokoo; sillä hänen pitää jät-
tämän sen kesken aikaansa,
ja viimeiseltä tyhjäksi tule-
man.
17:11 Sillä nijncuin lindu mu-
ni ja ei haudo/ nijn on myös
se joca wäärä calua coco:
sillä hänen pitä jättämän
cosca hän wähimmän ajatte-
le/ ja pitä wielä wijmeiseldä
nauroxi tuleman.
17:12 Kunnian valtaistuin,
korkea ikiajoista, meidän py-
häkkömme paikka!
17:12 Mutta meidän pyhyy-
temme sia, (Jumalan) kunni-
an istuin, on aina lujana py-
synyt.
17:12 Mutta meidän pyhydem
sia/ nimittäin/ Jumalan cau-
niuden istuin on aina lujana