Basic HTML Version
tapon päivää varten.
pyhitä heitä tapetta.
12:4 Kuinka kauan täytyy
maan surra ja kaiken kedon
ruohon kuivettua? Eläimet ja
linnut hukkuvat siinä asuvais-
ten pahuuden tähden; sillä
nämä sanovat: "Ei tule hän
näkemään meidän loppuam-
me."
12:4 Kuinka kauvan siis pi-
tää maan niin surkiasti ole-
man, ja ruohon kaikissa pai-
koissa kedolla kuivuman?
asuvaisten pahuuden täh-
den, että sekä eläimet että
linnut katoovat; sillä he sa-
novat: hän kyllä vähän tie-
tää, kuinka meille tästälähin
käy.
12:4 CUinga cauwan sijs pitä
maan nijn surkiast oleman/
ja ruohon caikis paicois ke-
dolla cuiwaman/ asuwaisten
pahuden tähden/ että sekä
eläimet että linnut catowat:
sillä he sanowat: hän kyllä
wähän tietä cuinga meille
käy.
12:5 "Jos sinä jalkamiesten
kanssa juokset ja ne sinut
väsyttävät, kuinka sinä kävisit
kilpaan hevosten kanssa? Ja
jos sinä vaarattomalla maalla
oletkin turvassa, kuinka käy
sinun Jordanin rantatiheikös-
sä?
12:5 Jos ne, jotka jalkaisin
käyvät, väsyttävät teidät,
kuinka siis silloin käy, kuin
sinun täytyy hevosmiesten
kanssa juosta? Ja jos sinä
etsit niissä maakunnissa su-
ruttomuutta, joissa rauha
on, mitä sinulle on tapahtu-
va sen ylpiän Jordanin tykö-
nä?
12:5 Jos he wäsyttäwät tei-
dän/ jotca jalcaisin käywät/
cuinga sijs sinun silloin käy/
cosca sinun täyty hewois-
miesten cansa juosta/ ja jos
sinä edzit nijsä maacunnis
suruttomutta joisa rauha on/
mitä sinulle on tapahtuwa
sen ylpiän Jordanin tykönä?
12:6 Sillä omat veljesikin ja
isäsi huone ovat petolliset
sinua kohtaan, hekin huutavat
täyttä kurkkua selkäsi takana.
Älä usko heitä, vaikka he si-
nua ystävällisesti puhuttelevat.
12:6 Sillä sinun veljes ja isäs
huone ovat myös sinua vas-
taan petolliset ja pitittävät
sinua täydellä kurkulla; sen-
tähden älä usko heitä, jos he
vielä ystävällisesti sinun
kanssas puhuvat.
12:6 Sillä weljes ja Isäs huo-
ne cadzowat myös sinun ylön
ja pitittäwät sinua täydellä
curculla/ sentähden älä usco
heitä jos he wielä ystäwä-
lisest sinun cansas puhuwat.
12:7 Minä olen jättänyt huo-
neeni, hyljännyt perintöosani;
olen antanut sieluni rakkaim-
man hänen vihollistensa kä-
siin.
12:7 Minun täytyy antaa mi-
nun huoneeni ylön, ja paeta
minun perintöäni, ja antaa
minun rakkaan sieluni vihol-
listen käsiin.
12:7 Sentähden minun täyty
anda minun huoneni ylön/ ja
paeta minun perindötäni/ ja
anda minun rackan sieluni
wihollisten käsijn.
12:8 Hän, minun perintöosani,
oli minulle kuin leijona met-
sässä, hän kiljui minua vas-
taan, sentähden minä vihas-
tuin häneen.
12:8 Minun perintöni on tul-
lut minulle niinkuin jalo-
peura metsässä, ja räyskyy
minua vastaan, sentähden
vihaan minä häntä.
12:8 Minun perindön on tullut
minulle nijncuin Lejoni med-
zäs ja räysky minua wastan/
sentähden wihan minä händä.
12:9 Onko minun perintöosa-
ni kirjava petolintu, jonka ym-
pärillä on petolintuja? Men-
kää, kootkaa kaikki metsän
eläimet, tuokaa ne ruualle.
12:9 Minun perintöni on
niinkuin kirjava lintu, jonka
ympärille linnut heitänsä
kokoovat; nouskaat ja koot-
kaat teitänne kaikki eläimet
kedolla, tulkaat ja syökäät.
12:9 Minun perindön on nijn-
cuin kirjawa lindu/ jonga ym-
bärillä linnut heidäns coco-
wat/ noscat ja cootcat teitän
caicki eläimet kedolla/ tulcat
ja syökät.
12:10 Monet paimenet ovat
turmelleet minun viinitarhani,
tallanneet minun peltopalsta-
ni, tehneet ihanan peltopals-
tani autioksi erämaaksi.
12:10 Monet paimenet ovat
hävittäneet minun viinamä-
keni, ja sotkuneet minun
sarkani; he ovat tehneet mi-
nun kauniin sarkani korvek-
si ja autioksi.
12:10 Monet paimenet owat
häwittänet minun wijnamäke-
ni/ ja sotcunet minun peldo-
ni/ he owat tehnet minun
caunin peldoni corwexi ja au-