Basic HTML Version
ahdistan heitä, niin että saa-
vat tarpeeksensa."
tällä erällä, ja vaivaan niin
heitä, että heidän pitää sen
tunteman.
asujamet/ ja waiwan nijn hei-
tä että heidän pitä sen tun-
deman.
10:19 Voi minua minun vam-
mani tähden! Kipeä on minun
haavani; mutta minä sanon:
Tämä on minun vaivani, mi-
nun on se kannettava.
10:19 Voi minun murheeni
ja sydämeni suru! vaan minä
luulen, että se on minun vai-
vani, jonka minun pitää kär-
simän.
10:19 Woi minun murheni ja
sydämeni suru: waan minä
luulen että se on minun wai-
wan/ jonga minun pitä kär-
simän:
10:20 Minun telttani on hävi-
tetty, ja kaikki minun teltta-
köyteni ovat katkotut; minun
lapseni ovat lähteneet luotani,
eikä niitä enää ole. Ei ole
enää, kuka telttani pystyttäisi
ja nostaisi seinieni kankaan.
10:20 Minun majani on ha-
joitettu, ja kaikki minun
nuorani ovat katkenneet;
minun lapseni ovat pois
menneet minun tyköäni, eikä
yhtään enään ole, eikä ole,
joka rakentaa minun majani
jälleen, ja ei kenkään pane
ylös minun telttaani.
minun majan on hajotettu/ ja
caicki minun nuorani owat
catkennet.
10:20 Minun lapseni owat
pois/ eikä ole joca rakenda
minun majani jällens/ ja ei
kengän pane ylös minun tel-
dani.
10:21 Sillä paimenet olivat
järjettömät eivätkä etsineet
Herraa; sentähden he eivät
menestyneet, vaan koko hei-
dän laumansa hajotettiin.
10:21 Sillä paimenet ovat
tyhmäksi tulleet, eikä kysy
\Herraa\; sentähden ei he
ymmärrä, vaan kaikki hei-
dän laumansa on hajoitettu.
10:21 Sillä paimenet owat
tyhmäxi tullet/ eikä kysy
HERra.
10:22 Sentähden ei he taida
oikein opetta/ waan caicki
heidän laumans on hajotettu/
10:22 Ääni kuuluu! Katso, se
tulee, suuri pauhina pohjoi-
sesta maasta, tekemään Juu-
dan kaupungit autioiksi, aa-
vikkosutten asunnoksi.
10:22 Katso, sanoma tulee ja
suuri vavistus pohjan maal-
ta, saattamaan Juudan kau-
pungit kylmille ja lohikär-
meiden asuinsiaksi.
cadzo/ sanoma tule/ ja suuri
wapistus pohjan maalda: Ju-
dan Caupungit pitä kylmille
tuleman ja Drakein asu-
masiaxi.
10:23 Minä tiedän, Herra, ett-
ei ihmisen tie ole hänen val-
lassansa, eikä miehen vallas-
sa, kuinka hän vaeltaa ja as-
keleensa ohjaa.
10:23 Minä tiedän, \Herra\,
ettei ihmisen tie ole hänen
voimassansa, eikä yhden-
kään miehen vallassa kuinka
hän vaeltais ja käymisensä
ojentais.
10:23 MInä tiedän HERra ettei
ihmisen tie ole hänen woi-
masans/ eikä yhdengän mie-
hen wallas/ cuinga hän wael-
lais ja käymisens ojennais.
10:24 Kurita minua, Herra,
mutta kohtuudella, äläkä vi-
hassasi, ettet minua ylen vä-
häiseksi tekisi.
10:24 Kurita \Herra\ minua,
mutta kuitenkin kohtuudel-
la, ja ei sinun julmuudessas,
ettes minua peräti hukuttai-
si.
10:24 Curita HERra minua/
mutta cuitengin cohtudella ja
ei sinun julmudesas/ ettes
minua peräti hucutais.
10:25 Vuodata vihasi pa-
kanain ylitse, jotka eivät si-
nua tunne, ja sukukuntain
ylitse, jotka eivät sinun ni-
meäsi avuksensa huuda. Sillä
he ovat syöneet Jaakobin,
ovat hänet syöneet ja lopet-
taneet, ja tehneet autioksi
hänen asuinsijansa.
10:25 Mutta vuodata vihas
pakanain päälle, jotka ei si-
nua tunne, ja niiden sukuin
päälle, jotka ei sinun nimeäs
avuksi huuda; sillä he ovat
syöneet ja nielleet Jakobin,
he ovat tehneet hänen kans-
sansa lopun, ja hänen
asuinsiansa hävittäneet.
10:25 Mutta wuodata wihas
pacanain päälle/ jotca ei si-
nua tunne/ ja nijden sucuin
päälle/ jotca ei sinun nimes
rucoile: sillä he owat syönet
ja niellet Jacobin/ he owat
tehnet hänen cansans lopun/
ja hänen asuinsians häwittä-
net.