Basic HTML Version
58:6 Eikö tämä ole paasto,
johon minä mielistyn: että
avaatte vääryyden siteet, ir-
roitatte ikeen nuorat, ja pääs-
tätte sorretut vapaiksi, että
särjette kaikki ikeet?
58:6 Mutta tämä on paasto,
jonka minä valitsen: laske ne
vallallensa, jotka vääryydellä
sidotut ovat, päästä raskau-
tetut irralle, laske vaivatut
vapaaksi, ota pois kaikkinai-
nen kuorma.
58:6 MUtta tämä on paasto/
jonga minä walidzen: laske ne
wallallens/ jotca sinä wääry-
dellä sitonut olet. Päästä ne
irralle joitas rascautat/ laske
ne wapaxi/ joitas ahdistat/
ota pois caickinainen cuorma.
58:7 Eikö tämä: että taitat
leipäsi isoavalle ja viet kurjat
kulkijat huoneeseesi, kun näet
alastoman, vaatetat hänet
etkä kätkeydy siltä, joka on
omaa lihaasi?
58:7 Taita isoovalle leipäs,
vie raadolliset kulkiat huo-
neesees: kuin sinä näet alas-
toman, niin vaateta häntä, ja
älä käännä itsiäs pois lihas
tyköä.
58:7 Taita isowille leipäs/ wie
radolliset huoneses. Jos sinä
näet jongun alastoman/ nijn
wateta händä/ ja älä cadzo
lihas ylön.
58:8 Silloin sinun valkeutesi
puhkeaa esiin niinkuin aamu-
rusko, ja haavasi kasvavat
nopeasti umpeen; sinun van-
hurskautesi käy sinun edellä-
si, ja Jumalan kunnia seuraa
suojanasi.
58:8 Silloin sinun valkeutes
puhkee paistamaan niinkuin
aamurusko, ja sinun paran-
nukses on nopiasti kasvava;
ja sinun vanhurskautes vael-
taa sinun edelläs, ja
\Herran\ kunnia on sinun
korjaava.
58:8 Silloin sinun walkiudes
puhke nijncuin amurusco/ ja
sinun parannuxes on nopiast
caswawa/ ja sinun wanhurs-
caudes waelda sinun edelläs/
ja HERran cunnia on sinun
corjawa.
58:9 Silloin sinä rukoilet, ja
Herra vastaa, sinä huudat, ja
hän sanoo: "Katso, tässä mi-
nä olen." Jos sinä keskuudes-
tasi poistat ikeen, sormella-
osoittelun ja vääryyden pu-
humisen,
58:9 Silloin sinä rukoilet, ja
\Herra\ kuulee sinun ru-
koukses; ja koska sinä huu-
dat, niin hän sanoo: katso,
tässä minä olen. Ellet sinä
ketään tykönäs raskauta, eli
sormellas osoita, taikka pa-
hasti puhu.
58:9 Silloin sinä rucoilet/ ja
HERra wasta sinua. Cosca
sinä huudat/ nijn hän sano:
cadzo/ täsä minä olen. Ellet
sinä ketän tykönäs rascauta/
eli sormellas osota/ taicka
pahasti puhu.
58:10 jos taritset elannostasi
isoavalle ja ravitset vaivatun
sielun, niin valkeus koittaa
sinulle pimeydessä, ja sinun
pilkkopimeäsi on oleva niin-
kuin keskipäivä.
58:10 Jos avaat sydämes
isoovaiselle, ja ravitset raa-
dolliset sielut; niin sinun
valkeutes on pimiässä koit-
tava, ja sinun hämäräs on
oleva niinkuin puolipäivä.
58:10 Jos sinä awat sydämes
isowaiselle/ ja rawidzet radol-
liset sielut/ nijn sinun wal-
keudes on pimiäs coittawa/
ja sinun hämäräs on olewa
nijncuin puolipäiwä.
58:11 Ja Herra johdattaa si-
nua alati ja ravitsee sinun
sielusi kuivissa erämaissa;
hän vahvistaa sinun luusi, ja
sinä olet oleva niinkuin run-
saasti kasteltu puutarha, niin-
kuin lähde, josta vesi ei kos-
kaan puutu.
58:11 Ja \Herra\ johdattaa
aina sinua, ja ravitsee sielus
poudalla, ja sinun luus vah-
vistaa; ja sinä olet oleva
niinkuin kasvatettu yrttitar-
ha ja niinkuin lähde, josta ei
koskaan vesi puutu.
58:11 Ja HERra johdatta aina
sinua/ ja rawidze sinun sielus
poudalla/ ja sinun luus wah-
wista. Ja sinä olet olewa
nijncuin castettu krydimaa/ ja
nijncuin lähde/ josta ei cos-
can wesi puutu.
58:12 Sinun jälkeläisesi ra-
kentavat jälleen ikivanhat
rauniot, sinä kohotat perus-
muurit, muinaisten polvien
laskemat; ja sinun nimesi on
58:12 Ja se rakennetaan si-
nulta, joka kauvan on autio-
na ollut, ja sinä lasket perus-
tuksen, joka pysyy ijankaik-
kisesti; ja sinä pitää kutsut-
taman rauvenneen tukiaksi,
58:12 Ja se raketan sinulda
joca cauwan on autiana ol-
lut/ ja sinä lasket perustuxen
joca pysy ijancaickisest. Ja
sinä pitä cudzuttaman lahon