Basic HTML Version
kaisen vihreän puun alla, te,
jotka teurastatte lapsia laak-
soissa, kallionrotkoissa!
tatte lapsia ojain tykönä
vuorten alla.
ten puiden alla/ ja teurastat-
te lapsia ojain tykönä wuor-
ten alla.
57:6 Laakson sileät paadet
ovat sinun osasi, siinä se on,
sinun arpasi; niille sinä olet
juomauhrit vuodattanut, ruo-
kauhrit uhrannut. Siihenkö
minä tyytyisin!
57:6 Sinun menos on silei-
den kivien seassa, ojissa, ne
ovat sinun osas; niille sinä
vuodatat juomauhris, kuin
sinä ruokauhria uhraat: pi-
täiskö minun siihen mielis-
tymän?
57:6 Sinun menos on sileitten
kiwein cansa ojisa/ ne owat
sinun osas/ nijlle sinä wuo-
datat sinun juomauhris/ cuins
ruocauhria uhrat/ pidäiskö
minun sijhen mielistymän?
57:7 Korkealle ja valtavalle
vuorelle sinä valmistit vuotee-
si; sinne sinä myös nousit
teurasuhria uhraamaan.
57:7 Sinä teet vuotees korki-
alle jyrkälle vuorelle, ja me-
net myös itse sinne ylös uh-
ria uhraamaan.
57:7 Sinä teet sinun wuotes
corkialle jyrkälle wuorelle/ ja
menet myös idze sinne ylös
uhraman.
57:8 Oven ja pihtipielen taak-
se sinä panit omat merkkisi.
Sillä minusta luopuen sinä
paljastit itsesi ja nousit vuo-
teellesi, teit sen tilavaksi; sinä
sovit kaupoista heidän kans-
saan, makasit heidän kans-
saan mielelläsi, näit heidän
häpynsä.
57:8 Oven ja pihtipielen taa
panet sinä muistos; sillä sinä
vierität sinus pois minun ty-
köäni, menet ylös, ja levität
vuotees, ja kiinnität itses
heihin; sinä rakastat heidän
vuodettansa, kussa ikänä
sinä heidät näet.
57:8 Owen taa ja pihtipielen
panet sinä sinun muistos:
sillä sinä wierität sinus minun
tygöni/ menet ylös ja lewität
sinun wuotes/ ja kijnnität
idzes heihin/ sinä racastat
heidän wuodettans cusa
ikänäns sinä heidän näet.
57:9 Sinä kuljit kuninkaan
tykö öljyinesi, runsaine voi-
teinesi; sinä lähetit sanan-
saattajasi kauas, laskeuduit
alas tuonelaan asti.
57:9 Sinä menet kuninkaan
tykö öljyllä, ja sinulla on
moninaiset voiteet: ja lähetät
sanas saattajat kauvas, ja
olet alennettu hamaan hel-
vettiin.
57:9 Sinä menet Cuinngan
tygö öljyllä/ ja sinulla on
moninaiset woitet/ ja lähetät
sanas saattajat cauwas/ ja
olet alettu haman helwettin.
57:10 Sinä väsyit matkasi
pituudesta, et kuitenkaan sa-
nonut: "Turha vaiva!" Sinä
sait elpynyttä voimaa, sen-
tähden et heikoksi käynyt.
57:10 Sinä vaivasit itsiäs
monissa teissä, ja et sano-
nut: minä suutun; vaan ettäs
löydät sinun kätes elämän,
sentähden et sinä väsy.
57:10 Sinä waiwaisit idzes
monisa teisäs/ ja et sanonut:
lepä wähäkin. Waan ettäs
löydät sinun kätes elämän/
et sinä wäsy.
57:11 Ketä sinä arkailit ja
pelkäsit, koska vilpistelit etkä
minua muistanut, et minusta
välittänyt? Eikö niin: minä
olen ollut vaiti aina ikiajoista
asti, ja niin et sinä minua
pelkää?
57:11 Ketäs kartat ja pel-
käät? ettäs valheessa olet, ja
et muista minua, etkä johda-
ta mielees; luuletkos minun
ijäti olevan ääneti, ettes mi-
nua ensinkään pelkää?
57:11 Kenengäs tähden olet
nijn suruisas ja pelkät? ettäs
cuitengin walhes olet ja et
muista minua/ etkä johdata
sitä mielees: luuletcos minun
jocapaicas olewan äneti/ et-
tes minua ensingän pelkä?
57:12 Mutta minä ilmoitan,
mitä on sinun vanhurskautesi
ja sinun tekosi; ne eivät si-
nua auta.
57:12 Minä ilmoitan sinun
vanhurskautes, ja sinun te-
kos: ja ne ei sinua pidä hyö-
dyttämän.
57:12 Minä ilmoitan sinun
wanhurscaudes/ ja ei sinun
tecos pidä mihingän tarpexi
tuleman.
57:13 Kun sinä huudat, aut-
takoon sinua jumaliesi joukko!
Mutta tuuli vie ne kaikki, hen-
57:13 Kuin sinä huudat, niin
auttakoon sinun joukkos si-
nua; mutta tuulen pitää hei-
57:13 Cosca sinä huudat/
nijn auttacon sinun jouckos
sinua/ mutta tuulen pitä hei-