Basic HTML Version
minä panen oikeuteni valkeu-
deksi kansoille.
sillä minulta on laki käyvä
ulos, ja minä panen oikeute-
ni kansoille valkeudeksi.
sillä minulda on Laki käypä
ulos/ ja minä panen minun
oikeudeni Canssoille wal-
keudexi.
51:5 Lähellä on minun van-
hurskauteni, minun autuuteni
ilmestyy, minun käsivarteni
tuomitsevat kansat; minua
odottavat merensaaret ja pa-
nevat toivonsa minun käsivar-
teeni.
51:5 Minun vanhurskauteni
on läsnä, minun autuuteni
käy ulos, ja minun käsivar-
teni on kansoja tuomitseva.
Luodot odottavat minua, ja
vartioitsevat minun käsivart-
tani.
51:5 Sillä minun wanhurscau-
den on läsnä/ minun wapah-
tajan waelda ulos/ ja minun
käsiwarten on Canssoja duo-
midzepa. Luodot odottawat
minua/ ja wartioidzewat mi-
nun käsiwarttani.
51:6 Nostakaa silmänne tai-
vasta kohti ja katsokaa maa-
ta, joka alhaalla on, sillä tai-
vaat katoavat kuin savu ja
maa hajoaa kuin vaate ja sen
asukkaat kuolevat kuin sääs-
ket, mutta minun autuuteni
pysyy iankaikkisesti, ja minun
vanhurskauteni ei kukistu.
51:6 Nostakaat teidän sil-
männe taivaasen, ja katso-
kaat alas maan päälle; sillä
taivas on katoova niinkuin
savu, ja maa vanhenee niin-
kuin vaate, niin myös sen
asuvaiset kuolevat; mutta
minun autuuteni pysyy ijan-
kaikkisesti, ja minun van-
hurskauteni ei ole puuttuva.
51:6 Nostacat teidän silmän
taiwaseen/ ja cadzocat ales
maan päälle: sillä taiwas on
catowa nijncuin sawu/ ja
maa wanhene nijncuin waate/
ja jotca asuwat sijnä/ cuole-
wat nijncuin tämäkin. Mutta
minun autuden pysy ijancaic-
kisest/ ja minun wanhurscau-
den ei ole puuttuwa.
51:7 Kuulkaa minua, te jotka
vanhurskauden tunnette, kan-
sa, jonka sydämessä on mi-
nun lakini: älkää peljätkö ih-
misten pilkkaa älkääkä kau-
histuko heidän herjauksiansa.
51:7 Kuulkaat minua te, jot-
ka vanhurskauden tunnette,
kansa, jonka sydämessä mi-
nun lakini on. Älkäät peljät-
kö, kussa ihmiset teitä hä-
päisevät, ja älkäät vavisko,
kuin he teitä pilkkaavat.
51:7 Cuulcat minua te jotca
wanhurscauden tunnetta/
Canssa/ jonga sydämes mi-
nun Lakini on. Älkät peljätkö
cusa ihmiset teitä hä-
wäisewät/ ja älkät wapisco
cosca he teitä pilckawat.
51:8 Sillä koi syö heidät niin-
kuin vaatteen, koiperhonen
syö heidät niinkuin villan,
mutta minun vanhurskauteni
pysyy iankaikkisesti, minun
autuuteni polvesta polveen.
51:8 Sillä koin pitää heitä
syömän niinkuin vaatetta, ja
madot pitää heidän syömän
niinkuin villaisia; mutta mi-
nun vanhurskauteni pysyy
ijankaikkisesti, ja minun au-
tuuteni suvusta sukuun.
51:8 Sillä Coin pitä heidän
syömän nijncuin waatten/ ja
madot pitä heidän syömän
nijncuin willaisia: mutta minun
wanhurscauden pysy ijancaic-
kisest ja minun autuden il-
man loppumat.
51:9 Heräjä, heräjä, pukeudu
voimaan, sinä Herran käsivar-
si; heräjä niinkuin muinaisina
päivinä, ammoisten sukupolvi-
en aikoina. Etkö sinä ole se,
joka löit Rahabin kuoliaaksi,
joka lävistit lohikäärmeen?
51:9 Ylös, ylös, pue päälles
väkevyyttä, sinä \Herran\
käsivarsi; ylös, niinkuin
muinen vanhaan aikaan. Et-
kös se ole, joka löit ylpiän, ja
haavoitit lohikärmeen?
51:9 Ylös/ ylös/ pue päälles
wäkewyttä/ sinä HERran kä-
siwarsi/ ylös/ nijncuin mui-
nen wanhan aican.
51:10 Etkös se ole/ joca löit
ylpiän/ ja haawoitit Drakin?
51:10 Etkö sinä ole se, joka
kuivasit meren, suuren syvyy-
den vedet, joka teit meren
syvänteet tieksi lunastettujen
51:10 Etkös se ole, joka me-
ren, suuren syvän veden
kuivasit? joka syvän meren
tieksi teit, että lunastetut
kävivät sitä myöten.
Etkös se ole/ joca meren/
sen suuren sywän weden
cuiwaisit? Joca meren tiexi
teki/ että lunastetut käwit