Basic HTML Version
jauhoja, riisu huntusi, nosta
helmuksesi, paljasta sääresi,
kahlaa jokien poikki.
hoja; päästä hiustes palmi-
kot, riisu kenkäs, paljasta
sääres, mene virran ylitse.
hoja/ päästä hiustes palmi-
cot/ rijsu kengäs/ paljasta
sääres/ cahla wirran ylidzen.
47:3 Häpysi paljastuu, häpeä-
si näkyy; minä kostan enkä
ainoatakaan armahda.
47:3 Että sinun häpys ilmoi-
tetuksi, ja sinun riettautes
nähdyksi tulis. Minä kostan,
ja ei yksikään ihminen pidä
rukouksellansa minua siitä
estämän.
47:3 Että sinun häpys ilmoite-
tuxi/ ja sinun riettaudes näh-
dyxi tulis/ Minä costan/ ja ei
yxikän ihminen pidä rucouxel-
lans minua sijtä estämän.
47:4 Meidän lunastajamme
nimi on Herra Sebaot, Israelin
Pyhä.
47:4 (Tämän tekee) meidän
pelastajamme, \Herra\ Ze-
baot on hänen nimensä, Is-
raelin Pyhä.
47:4 Tämän teke meidän pe-
lastajam/ joca cudzutan HER-
raxi Zebaothixi/ Israelin Pyhä-
xi.
47:5 Istu äänetönnä ja väisty
pimeään, sinä Kaldean tytär;
sillä ei sinua enää kutsuta
valtakuntien valtiattareksi.
47:5 Istu alallas, mene pi-
meyteen, sinä Kaldealaisten
tytär; sillä ei sinua enää pidä
kutsuttaman valtakuntain
kuningattareksi.
47:5 Istu alallas/ mene pi-
meyteen sinä Calderein tytär:
sillä ei sinua enä pidä cud-
zuttaman waldacundain Frou-
waxi.
47:6 Minä vihastuin kansaani,
annoin häväistä perintöni,
minä annoin heidät sinun kä-
siisi; et osoittanut sinä heille
sääliä, vanhuksellekin sinä teit
ikeesi ylen raskaaksi.
47:6 Sillä kuin minä olin vi-
hainen kansalleni, turmelin
minä perintöni, ja hylkäsin
heidät sinun kätees; mutta
et sinä tehnyt heille laupiut-
ta, ja vanhoille teit sinä ikees
peräti raskaaksi,
47:6 Sillä cosca minä olin
wihainen minun Canssani
päälle/ ja turmelin minun
perindöni/ hyljäisin minä hei-
dän sinun kätees: mutta et
sinä tehnyt laupiutta/ ja
wanhoille teit sinä iken peräti
rascaxi/
47:7 Ja sinä sanoit: "Iäti mi-
nä olen valtiatar", niin ettet
näitä mieleesi pannut, et lop-
pua ajatellut.
47:7 Ja ajattelit: minä olen
hallitsia ijankaikkisesti: et
sinä tähän päivään asti vielä
ole sitä johdattanut sydä-
mees, eli ajatellut, kuinka
heille viimein on tapahtuva.
ja ajattelit: minä olen Drot-
ningi ijancaickisest.
47:7 Et sinä tähän päiwän
asti wielä ole sitä johdattanut
sydämees/ eli ajatellut cuinga
heille wijmein oli tapahtuwa.
47:8 Mutta nyt kuule tämä,
sinä hekumassa-eläjä, joka
istut turvallisena, joka sanot
sydämessäsi: "Minä, eikä ke-
tään muuta! Minä en ole les-
kenä istuva enkä lapsetto-
muudesta tietävä."
47:8 Niin kuule nyt tätä, si-
nä, joka elät hekumassa, ja
istut niin surutoinna, ja sa-
not sydämessäs: minä olen,
ja ei yksikään muu; en minä
leskeksi eli hedelmättömäksi
tule.
47:8 NIjn cuule nyt tätä/ sinä
joca elät hecumas/ ja istut
nijn surutoin/ ja sanot sydä-
mesäs: minä olen ja ei yxikän
muu/ en minä leskexi eli he-
delmättömäxi tule:
47:9 Mutta nämä molemmat
tulevat sinun osaksesi äkisti,
yhtenä päivänä: lapsettomuus
ja leskeys; ne kohtaavat si-
nua täydeltänsä, huolimatta
velhouksiesi paljoudesta, loit-
sujesi suuresta voimasta.
47:9 Molemmat nämät pitää
sinua äkisti kohtaaman yh-
tenä päivänä, ettäs tulet he-
delmättömäksi ja leskeksi; ja
ne pitää sinuun täydellisesti
sattuman, sinun monen vel-
hos tähden, ja sinun noitais
tähden, joista suuri paljous
on sinun tykönäs.
molemmat nämät pitä sinua
äkildä cohtaman yhtenä päi-
wänä/ että sinä tulet leskexi
ja hedelmättömäxi.
47:9 Ja ne pitä sinuun täy-
dellisest sattuman/ sinun
monen welhois tähden/ ja
sinun noitais tähden/ joista