Basic HTML Version
virsi, veisatkaa hänen ylistys-
tänsä hamasta maan äärestä,
te merenkulkijat ja meri täy-
sinensä, te merensaaret ja
niissä asuvaiset.
uutta veisua; hänen ylistyk-
sensä on maailman äärestä,
jotka meressä vaellatte, ja
mitä siinä on, luodot, ja jotka
niissä asutte.
weisua/ hänen ylistyxens
owat mailman loppun asti.
Jotca meresä waeldawat/ ja
mitä sijnä on/ luodot ja jotca
nijsä asuwat.
42:11 Korottakoot äänensä
erämaa ja sen kaupungit, ky-
lät, joissa Keedar asuu. Rie-
muitkoot kallioilla asuvaiset,
vuorten huipuilta huutakoot
ilosta.
42:11 Huutakaat korkiasti,
te korvet ja kaupungit niissä,
ja ne kylät, joissa Kedar
asuu; riemuitkaan ne, jotka
kallioissa asuvat, ja huuta-
kaan vuorten kukkuloilta.
42:11 Huutacat corkiast te
corwet ja Caupungit nijsä/ ja
ne kylät joisa Kedar asu. Ne
ihastuwat jotca calliois asu-
wat/ ja huutawat wuorten
corkeuxista.
42:12 Antakoot Herralle kun-
nian ja julistakoot hänen ylis-
tystään merensaarissa.
42:12 Antakaan \Herralle\
kunnia, ja hänen nimensä
luodoissa ilmoittakaan.
42:12 Sallicat heidän HERralle
cunniat anda/ ja hänen ni-
mens luodoisa ilmoitta.
42:13 Herra lähtee sotaan
niinkuin sankari, niinkuin sotu-
ri hän kiihoittaa kiivautensa;
hän nostaa sotahuudon ja
karjuu, uhittelee vihollisiansa.
42:13 \Herra\ käy niinkuin
sankari ulos, hän herättää
kiivautensa niinkuin sota-
mies; hän riemuitsee ja huu-
taa, hän voittaa vihollisensa.
42:13 HErra käy nijncuin
Sangar ulos/ hän herättä
kijwauxens nijncuin sotamies.
Hän on ihastuwa ja hymise-
pä/ hän woitta wihollisens.
42:14 Minä olen ollut vaiti
ikiajoista asti, olen ollut hiljaa
ja pidättänyt itseni. Mutta nyt
minä huudan kuin lapsensyn-
nyttäjä, puhallan ja puuskun.
42:14 Vanhasta minä olen
vaiti ollut, olin hiljainen ja
pidätin itseni; mutta nyt mi-
nä tahdon huutaa niinkuin
synnyttäjä, minä tahdon hä-
vittää ja kaikki niellä.
42:14 Wanhast minä olen wai
ollut/ olin hiljainen ja pidätin
idzeni. Mutta nyt minä tahdon
huuta nijncuin synnyttäjä/
minä tahdon hajotta heitä/ ja
caicki niellä.
42:15 Minä teen autioiksi
vuoret ja kukkulat, ja kuihdu-
tan niiltä kaiken ruohon; minä
muutan virrat saariksi ja kui-
vaan vesilammikot.
42:15 Minä hävitän vuoret ja
kukkulat, ja annan kaikki
heidän ruohonsa kuivua;
minä teen virrat luodoiksi, ja
järvet kuivaan pois.
42:15 Minä häwitän wuoret ja
cuckulat/ ja annan caicki
heidän ruohons cuiwua/ teen
wirrat luodoixi/ ja järwet cui-
wan pois.
42:16 Minä johdatan sokeat
tietä, jota he eivät tunne;
polkuja, joita he eivät tunne,
minä kuljetan heidät. Minä
muutan pimeyden heidän
edellään valkeudeksi ja ko-
leikot tasangoksi. Nämä minä
teen enkä niitä tekemättä
jätä.
42:16 Mutta sokiat minä
johdatan sitä tietä, jota ei he
tiedä, minä vien heidät niitä
polkuja, joita ei he tunne;
minä teen heille pimeyden
valkeudeksi ja kolian tasai-
seksi, näitä tahdon minä
heille tehdä, ja en hylkää
heitä.
42:16 Mutta soket minä joh-
datan sitä tietä/ jota ei he
tiedä/ minä wien heidän nijtä
polcuja/ joita ei he tunne.
Minä teen heille pimeyden
walkeudexi/ ja colean ta-
saisexi/ näin tahdon minä
heille tehdä/ ja en hyljä hei-
tä.
42:17 Mutta ne peräytyvät ja
joutuvat häpeään, jotka tur-
vaavat veistettyyn kuvaan,
jotka sanovat valetuille kuvil-
le: "Te olette meidän juma-
lamme."
42:17 Mutta niiden pitää
kääntymän takaperin, ja hä-
piään tuleman, jotka uskal-
tavat epäjumaliin ja sanovat
valetuille kuville: te olette
meidän Jumalamme.
42:17 Mutta jotca uscaldawat
epäjumalihin/ ja sanowat wa-
letuille cuwille: te oletta mei-
dän jumalam/ heidän pitä
käändymän tacaperin/ ja hä-
piään tuleman.
42:18 Te kuurot, kuulkaa, ja
42:18 Kuulkaat, te kuurot, ja
42:18 Cuulcat te cuuroit/ ja