Basic HTML Version
häneen, hän levittää kansa-
kuntiin oikeuden.
hänelle minun Henkeni an-
tanut, hänen pitää oikeuden
saattaman pakanoille.
hänelle minun Hengeni anda-
nut/ hänen pitä oikeuden
saattaman pacanoille.
42:2 Ei hän huuda eikä koro-
ta ääntään, ei anna sen kuu-
lua kaduilla.
42:2 Ei hän huuda, eikä rii-
tele, ja hänen ääntänsä ei
kuulla kaduilla.
42:2 Ei hänen pidä huutaman
eli parcuman/ ja hänen än-
däns ei cuulla caduilla.
42:3 Särjettyä ruokoa hän ei
muserra, ja suitsevaista kynt-
tilänsydäntä hän ei sammuta.
Hän levittää oikeutta uskolli-
sesti.
42:3 Särjettyä ruokoa ei hä-
nen pidä murentaman, ja
suitsevaista kynttilän sydän-
tä ei pidä hänen sammutta-
man; hän saattaa oikeuden
totuudella.
42:3 Särjettyä ruoco ei hänen
pidä murendaman/ ja suid-
zewaista kyntilän sydändä/ ei
pidä hänen sammuttaman/
hän saatta oikeuden totudel-
la.
42:4 Hän itse ei sammu eikä
murru, kunnes on saattanut
oikeuden maan päälle, ja me-
rensaaret odottavat hänen
opetustansa.
42:4 Ei hänen pidä nurjan
eikä hirmuisen oleman, sillä
hänen pitää oikeuden maan
päälle säätämän; ja luodot-
kin pitää hänen lakiansa
odottaman.
42:4 Ei hänen pidä nurisewan
eikä hirmuisen oleman: sillä
hänen pitä oikeuden maan
päälle säätämän. Ja luodotkin
pitä hänen Lakians odotta-
man.
42:5 Näin sanoo Jumala,
Herra, joka on luonut taivaan
ja levittänyt sen, joka on
tehnyt maan laveuden ja mitä
siinä kasvaa, antanut henkä-
yksensä kansalle, joka siinä
on, ja hengen niille, jotka
siellä vaeltavat:
42:5 Näitä sanoo \Herra\
Jumala, joka luo taivaat, ja
venyttää ne, joka levittää
maan, ja hänen kasvonsa;
joka kansalle, joka sen pääl-
lä on, hengittämisen antaa,
ja hengen niille, jotka siinä
käyvät.
42:5 Näitä sano HERra Juma-
la/ joca luo ja lewittä taiwat/
ja maan teke ja hänen cas-
wons. Joca Canssalle cuin
sen päällä on/ hengittämisen
anda/ ja hengen nijlle jotca
sijnä käywät.
42:6 Minä, Herra, olen van-
hurskaudessa kutsunut sinut,
olen tarttunut sinun käteesi,
varjellut sinut ja pannut sinut
kansoille liitoksi, pakanoille
valkeudeksi,
42:6 Minä \Herra\ olen si-
nun kutsunut vanhurskau-
dessa, ja rupesin sinun kä-
tees, ja varjelin sinua, ja olen
sinun antanut kansoille lii-
toksi ja pakanoille valkeu-
deksi.
42:6 Minä HERra olen sinun
cudzunut wanhurscaudes/ ja
rupeisin sinun kätees ja war-
jelin sinua. Ja olen sinun an-
danut Canssoille lijtoxi/ ja
pacanoille walkeudexi.
42:7 avaamaan sokeat silmät,
päästämään sidotut vankeu-
desta, pimeydessä istuvat
vankihuoneesta.
42:7 Avaamaan sokiain sil-
miä, ja vankeja pelastamaan
vankeudesta, ja tornista nii-
tä, jotka pimeydessä istuvat.
42:7 Awajaman sokiain sil-
miä/ ja fangeja pelastaman
fangeudesta/ ja tornista nij-
tä/ jotca pimeydes istuwat.
42:8 Minä, Herra, se on mi-
nun nimeni, minä en anna
kunniaani toiselle enkä ylis-
tystäni epäjumalille.
42:8 Minä \Herra\, se on
minun nimeni: en minä anna
toiselle kunniaani, enkä ylis-
tystäni epäjumalille.
42:8 Minä HERra/ se on mi-
nun nimen/ en minä anna
toiselle cunniatani/ engä ylis-
tystäni epäjumalille.
42:9 Katso, entiset ovat to-
teen käyneet, ja uusia minä
ilmoitan; ennenkuin ne puh-
keavat taimelle, annan minä
teidän ne kuulla.
42:9 Katso, entiset ovat ta-
pahtuneet, ja vastuutista
minä ilmoitan; ennenkuin se
tapahtuu, annan minä tei-
dän sen kuulla.
42:9 Cadzo/ mitä tapahtuwa
on/ nijtä minä ennustan/ ja
ilmoitan utta: ennencuin se
tapahtu annan minä sen teille
cuulla.
42:10 Veisatkaa Herralle uusi
42:10 Veisatkaat \Herralle\
42:10 WEisatcat HERralle utta