Basic HTML Version
Jesaja
31 LUKU
31 LUKU
XXXI. Lucu
31:1 Voi niitä, jotka menevät
alas Egyptiin apua etsimään
ja turvautuvat hevosiin, luot-
tavat sotavaunuihin, koska
niitä on paljon, ja ratsumie-
hiin, koska niitten luku on
ylen suuri, mutta eivät katso
Israelin Pyhään, eivät kysy
neuvoa Herralta.
31:1 Voi niitä, jotka menevät
alas Egyptiin apua kerjää-
mään, ja luottavat hevosiin,
ja turvaavat vaunuihin, että
niitä on monta, ja ratsas-
miehiin, että he juuri väkevät
ovat, eivätkä turvaa Israelin
Pyhään, eikä kysy \Herraa\.
31:1 WOi nijtä jotca menewät
alas Egyptin apua kerjämän/
ja luottawat hewoisijn/ ja
turwawat waunuijn/ että nijtä
on monda/ ja radzasmiehijn/
että he juuri wäkewät owat/
ja ei turwa Israelin Pyhään/
eikä kysy HERra.
31:2 Mutta myös hän on vii-
sas, ja hän tuottaa onnetto-
muuden; hän ei peruuta sa-
nojansa, vaan nousee pahan-
tekijäin sukua vastaan ja vää-
rintekijäin apuun tuloa vas-
taan.
31:2 Mutta hän on viisas ja
antaa tulla onnettomuuden,
ja ei muuta sanojansa; vaan
asettaa itsensä pahain huo-
netta vastaan, ja pahante-
kiäin apua vastaan.
31:2 Mutta hän on wijsas ja
anda tulla onnettomuden/ ja
ei muuta sanojans/ waan
asetta idzens pahain huonet-
ta wastan/ ja pahantekiäin
apua wastan.
31:3 Egypti on ihminen eikä
Jumala, ja heidän hevosensa
ovat lihaa eivätkä henkeä.
Kun Herra ojentaa kätensä,
suistuu auttaja, ja autettava
kaatuu, ja yhdessä he kumpi-
kin hukkuvat.
31:3 Sillä Egypti on ihminen
ja ei Jumala, ja heidän hevo-
sensa ovat liha ja ei henki.
Ja \Herra\ on kokottava kä-
tensä, niin että auttajan pi-
tää hoiperteleman, ja sen,
jota autetaan, pitää lankee-
man, ja ynnä molemmat toi-
nen toisensa kanssa huk-
kuman.
31:3 Sillä Egypti on ihminen
ja ei Jumala/ ja heidän he-
woisens owat liha ja ei hengi.
Ja HERra on cocottawa kä-
tens nijn että auttajan pitä
hoiperteleman/ ja sen jota
autetan pitä langeman/ ja
ynnä molemmat toinen toi-
sens cansa huckuman.
31:4 Sillä näin on Herra mi-
nulle sanonut: Niinkuin leijo-
na, nuori leijona, murisee
saaliinsa ääressä, kun sitä
vastaan hälytetään paimenten
parvi, eikä peljästy heidän
huutoansa, ei huoli heidän
hälinästään, niin Herra Seba-
ot on astuva alas sotimaan
Siionin vuorella ja sen kukku-
lalla.
31:4 Sillä näin sanoo
\Herra\ minulle: niinkuin
jalopeura ja nuori jalopeura
kiljuu saaliinsa päällä, kuin
paimenten joukko on ko-
koontunut sitä vastaan, ei
peljästy heidän huudostan-
sa, eikä hämmästy vaikka
heitä monta on: juuri niin on
\Herra\ Zebaot menevä alas
sotimaan Zionin vuorella ja
sen korkeudella.
31:4 SIllä nijn sano HERra
minulle: nijncuin Lejon ja nuo-
ri Lejon kilju saalins päällä/
cosca paimenden joucko huu-
ta sen päällä/ nijn ei se pel-
jästy heidän huudostans/
eikä hämmästy waicka heitä
monda on: juuri nijn on HER-
ra Zebaoth menewä ales so-
timan Zionin wuorella ja sen
corkeudella.
31:5 Niinkuin liitelevät linnut,
niin varjelee Herra Sebaot
Jerusalemia - varjelee ja pe-
lastaa, säästää ja vapahtaa.
31:5 Niinkuin linnut siivil-
länsä tekevät, niin \Herra\
Zebaot on varjeleva Jerusa-
lemin: hän on suojeleva, aut-
tava, siellä oleva ja holhova
häntä.
31:5 Ja HERra Zebaoth on
warjelewa Jerusalemi ( nijn-
cuin linnut siwilläns tekewät )
suojelewa/ auttawa/ siellä
olewa ja holhowa händä.
31:6 Palatkaa, te israelilaiset,
hänen tykönsä, josta olette
niin kauas luopuneet.
31:6 Palatkaat, te Israelin
lapset, sen tykö, josta te pe-
räti harhailleet olette.
31:6 Palaitcat te Israelin lap-
set jotca peräti harhaillet
oletta:
31:7 Sillä sinä päivänä jokai-
31:7 Sillä silloin jokainen
31:7 Sillä silloin pitä jocaid-