Basic HTML Version
kasvoi villimarjoja.
pahoja marjoja.
joja candawan/ waan hän
cannoi pahoja marjoja.
5:3 Ja nyt, te Jerusalemin
asukkaat ja Juudan miehet,
tuomitkaa minun ja minun
viinitarhani välillä.
5:3 Te Jerusalemin asujat ja
Juudan miehet, tuomitkaat
siis nyt minun ja viinamäke-
ni välillä.
5:3 Te Jerusalemin asujat/ ja
Judan miehet/ duomitcat nyt
minun ja minun wijnamäkeni
wälillä.
5:4 Mitä olisi viinitarhalleni
vielä ollut tehtävä, jota en
olisi sille tehnyt? Miksi se
kasvoi villimarjoja, kun minä
odotin sen kasvavan rypälei-
tä?
5:4 Mitä olis enempi viina-
mäelleni tekemistä, jota en
minä hänessä tehnyt ole?
Miksi hän kantoi pahoja
marjoja, kuin minä odotin
hänen viinamarjoja kanta-
van?
5:4 Mitä sijs olis enämbi mi-
nun wijnamälleni tekemist/
jota en minä hänesä tehnyt
ole? Mixi hän candoi pahoja
marjoja/ cosca minä odotin
hänen wijnamarjoja canda-
wan?
5:5 Mutta nyt minä ilmoitan
teille, mitä teen viinitarhalleni:
minä poistan siitä aidan, niin
että se jää hävitettäväksi,
särjen siitä muurin, niin että
se jää tallattavaksi.
5:5 Ja nyt minä tahdon teille
ilmoittaa, mitä minä tahdon
viinamäelleni tehdä: hänen
aitansa pitää otettaman pois,
että hänen pitää autiona
oleman, ja hänen muurinsa
pitää särjettämän, että hän
tallattaisiin.
5:5 Ja nyt minä tahdon teille
ilmoitta/ mitä minä tahdon
wijnamäelleni tehdä. Hänen
aitans pitä otettaman pois/
että hänen pitä autiana ole-
man/ ja hänen muurins pitä
särjettämän/ että hän talla-
taisin.
5:6 Minä hävitän sen: ei sitä
enää vesota eikä kuokita,
vaan se on kasvava ohdaket-
ta ja orjantappuraa, ja minä
kiellän pilvet sille vettä sata-
masta.
5:6 Minä tahdon sen saattaa
autioksi, ettei kenkään pidä
hänessä leikkaaman eli kai-
vaman, vaan ohdakkeita ja
orjantappuroita pitää hänes-
sä kasvaman: ja tahdon pil-
viä kieltää satamasta hänen
päällensä.
5:6 Minä tahdon sen hyljätä/
ettei kengän pidä hänesä
leickaman eli caiwaman/
Waan ohdacket ja orjantap-
purat pidä hänes caswaman/
ja tahdon pilwiä kieldä sata-
mast hänen päällens.
5:7 Sillä Israelin heimo on
Herran Sebaotin viinitarha, ja
Juudan miehet ovat hänen
ilo-istutuksensa. Ja hän odotti
oikeutta, mutta katso, tuli
oikeuttomuus, ja vanhurskaut-
ta, mutta katso, tuli vaikerrus.
5:7 Mutta \Herran\ Zebaotin
viinamäki on Israelin huone,
ja Juudan miehet hänen su-
loinen istuttamansa. Hän
odottaa oikeutta, ja katso, ei
ole muuta kuin väkivaltaa,
vanhurskautta, niin on sula
valitus.
5:7 Mutta Zebaothin HERran
wijnamäki on nyt Israelin
huone/ ja Judan miehet hä-
nen suloinen istuttamans. Hän
odotta oikeutta/ cadzo/ ei
ole muuta cuin wäkiwalda:
wanhurscautta/ nijn on sula
walitus.
5:8 Voi niitä, jotka liittävät
talon taloon, yhdistävät pel-
lon peltoon, kunnes ei jää
enää tilaa ja te yksin asutte
maassa!
5:8 Voi niitä, jotka yhden
huoneen toisen tykö vetävät,
ja yhden pellon toisen tykö
saattavat, siihen asti ettei
enää siaa ole, asuaksenne
yksinänne maan päällä!
5:8 Woi nijtä jotca yhden
huonen toiseen wetäwät/ ja
yhden pellon toiseen saatta-
wat/ sijhenasti ettei enä sia
ole/ asuaxens yxinäns maan
päällä.
5:9 Minun korviini kuului Her-
ran Sebaotin sana: Totisesti,
ne monet talot tulevat auti-
oiksi, ne suuret ja kauniit
5:9 Nämä ovat (sanoo)
\Herra\ Zebaot minun kor-
villeni tulleet: mitämaks, ellei
ne monet huoneet tule kyl-
mille, ja ne suuret ja kauniit
5:9 Nämät owat HERran Ze-
baothin corwijn tullet/ mitä-
max/ ellei ne monet huonet
tule kylmille/ ja ne suuret ja