Basic HTML Version
16:30 Joka silmiänsä luimiste-
lee, sillä on kavaluus mieles-
sä; joka huulensa yhteen pu-
ristaa, sillä on paha valmiina.
16:30 Joka silmää iskee, ei
se hyvää ajattele, ja joka
huuliansa pureskelee, se pa-
haa matkaan saattaa.
16:30 Joca silmä iske/ ei
hän hywä ajattele: ja joca
huulians pureskele/ hän paha
matcan saatta.
16:31 Harmaat hapset ovat
kunnian kruunu; se saadaan
vanhurskauden tiellä.
16:31 Harmaat hiukset ovat
kunnian kruunu, joka löyde-
tään vanhurskauden tiellä.
16:31 Harmat hiuxet owat
cunnian Cruunu/ joca löytän
wanhurscauden tieldä.
16:32 Pitkämielinen on pa-
rempi kuin sankari, ja mielen-
sä hillitseväinen parempi kuin
kaupungin valloittaja.
16:32 Kärsivällinen on pa-
rempi kuin väkevä; ja joka
hillitsee mielensä, on parem-
pi, kuin se joka kaupungin
voittaa.
16:32 Kärsiwälinen on pa-
rembi cuin wäkewät/ ja joca
hillidze mielens/ on parembi
cuin se joca Caupungin woit-
ta.
16:33 Helmassa pudistellen
arpa heitetään, mutta Herral-
ta tulee aina sen ratkaisu.
16:33 Arpa heitetään syliin,
vaan \Herralta\ tulee kaikki
sen meno.
16:33 Arpa heitetän syliin/
waan hän puto niinkuin HERra
tahto.
Sananlaskut
17 LUKU
17 LUKU
XVII. Lucu
17:1 Parempi kuiva kannikka
rauhassa kuin talon täysi uh-
ripaistia riidassa.
17:1 Kuiva pala, siinä jossa
rauha on, on parempi kuin
huone teurasta täynnä rii-
dassa.
17:1 CUiwa pala/ johon ih-
minen tyty/ on parembi cuin
huone liha täynäns rijdan
cansa.
17:2 Taitava palvelija hallitsee
kunnotonta poikaa ja pääsee
perinnönjaolle veljesten rinnal-
la.
17:2 Toimellinen palvelia
hallitsee häpiällisiä lapsia, ja
hän jakaa perintöä veljein
välillä.
17:2 Toimellinen palwelia hal-
lidze häpiällisiä lapsia/ ja
jaca perindötä weljein wälillä.
17:3 Hopealle sulatin, kullalle
uuni, mutta sydämet koette-
lee Herra.
17:3 Niinkuin tuli koettelee
hopian ja ahjo kullan, niin
\Herra\ tutkistelee sydämet.
17:3 Nijncuin tuli coettele
hopian/ ja ahjo cullan/ nijn
Jumala tutkistele sydämet.
17:4 Paha kuuntelee häijyjä
huulia, petollisuus kuulee pa-
hoja kieliä.
17:4 Paha ottaa pahoista
suista vaarin, ja petollinen
kuuntelee mielellänsä vahin-
gollista kieltä.
17:4 Paha otta pahoista suis-
ta waarin/ ja petollinen cuul-
dele mielelläns wahingollista
kieldä.
17:5 Joka köyhää pilkkaa, se
herjaa hänen luojaansa; joka
toisen onnettomuudesta iloit-
see, ei jää rankaisematta.
17:5 Joka köyhää syljeske-
lee, se häpäisee Luojaansa;
ja joka iloitsee toisen vahin-
gosta, ei pääse rankaisemat-
ta.
17:5 Joca köyhä syljeskele/
hän häwäise hänen luojans/
ja joca iloidze toisen wahin-
gosta/ ei hän pääse ran-
gaisemata.
17:6 Vanhusten kruunu ovat
lastenlapset, ja isät ovat las-
ten kunnia.
17:6 Vanhain kruunu ovat
lasten lapset, ja lasten kun-
nia ovat heidän isänsä.
17:6 Wanhain Cruunu owat
lasten lapset/ ja lasten cun-
nia on heidän Isäns.
17:7 Ei sovi houkalle ylevä
puhe, saati sitten ruhtinaalle
valhe.
17:7 Ei sovi tyhmäin puhua
korkeista asioista, paljoa vä-
hemmin päämiehen valhetel-
la.
17:7 Ei sowi tyhmäin puhua
corkeista asioista/ paljo wä-
hemmin Förstin walhetella.
17:8 Lahjus on käyttäjänsä
silmissä kallis kivi: mihin vain
17:8 Jolla vara on lahja an-
taa, se on niinkuin kallis ki-
vi: kuhunka hän itsensä
17:8 Jolla wara on lahja an-
da/ se on nijncuin callis ki-