Basic HTML Version
ihmisten tyttäret ihaniksi ja
ottivat vaimoikseen kaikki,
jotka he parhaiksi katsoivat.
vät ihmisten tyttäret kau-
niiksi, ja ottivat emännik-
sensä kaikesta kuin he valit-
sivat.
ihmisten tyttäret caunixi/ ja
otit emännixens jotca he tah-
doit.
6:3 Silloin Herra sanoi: Minun
henkeni ei ole vallitseva ihmi-
sessä iankaikkisesti, koska
hän on liha. Niin olkoon hä-
nen aikansa sata kaksikym-
mentä vuotta.
6:3 Silloin sanoi \Herra\: ei
minun henkeni pidä nuhte-
leman ihmistä (sanan kaut-
ta) ijankaikkisesti, sillä hän
on liha; sentähden olkoon
hänellä aikaa, sata ja kaksi-
kymmentä ajastaikaa.
6:3 Silloin sanoi HERra: ei
minun hengen rijtele ihmisten
cansa ijancaickisest/ sillä he
owat liha/ minä annan heille
aica sata ja caxikymmendä
ajaistaica.
6:4 Siihen aikaan eli maan
päällä jättiläisiä, ja myöhem-
minkin, kun Jumalan pojat
yhtyivät ihmisten tyttäriin ja
nämä synnyttivät heille lapsia;
nämä olivat noita muinaisajan
kuuluisia sankareita.
6:4 Siihen aikaan olivat san-
karit maan päällä: ja myös
sitte, kuin Jumalan pojat
makasivat ihmisten tytärten
kanssa, ja he olivat siittäneet
heille (lapsia): nämä olivat
valtiaat, ne muinen kuului-
sat miehet.
6:4 Sijhen aican olit myös
Sangarit maan päällä: sillä
sijttecuin Jumalan pojat ma-
caisit ihmisten tytärten can-
sa/ ja sijtit lapsia/ että nijstä
tulit woimaliset miehet/ jotca
muinan olit sangen cuuluisat.
6:5 Mutta kun Herra näki,
että ihmisten pahuus oli suuri
maan päällä ja että kaikki
heidän sydämensä aivoitukset
ja ajatukset olivat kaiken ai-
kaa ainoastaan pahat,
6:5 Mutta \Herra\ näki ih-
misen pahuuden suureksi
maan päällä; ja kaikki hänen
sydämensä aivoitus ja ajatus
oli ainoastansa paha joka
aika.
6:5 MUtta cosca HERra näki
Ihmisen pahuden suurexi
maan päällä/ ja caicki hänen
sydämens aiwoitus ja ajatus
oli ainoastans aina paha.
6:6 niin Herra katui tehneen-
sä ihmiset maan päälle, ja
hän tuli murheelliseksi sydä-
messänsä.
6:6 Ja \Herra\ katui ihmi-
sen tehneensä maan päälle,
ja tuli murheelliseksi sydä-
messänsä.
6:6 Silloin hän catui/ ihmisen
tehnens maan päälle/ ja tuli
murhelisexi sydämesäns.
6:7 Ja Herra sanoi: Minä hä-
vitän maan päältä ihmiset,
jotka minä loin, sekä ihmiset
että karjan, matelijat ja tai-
vaan linnut; sillä minä kadun
ne tehneeni.
6:7 Ja \Herra\ sanoi: Minä
tahdon ihmisen, jonka minä
loin, hukuttaa maan päältä,
hamasta ihmisestä niin kar-
jaan asti, matoihin ja ja tai-
vaan lintuihin asti; sillä minä
kadun, että minä niitä teh-
nyt olen.
6:7 Ja sanoi: ihmisen cuin
minä loin/ hucutan minä
maan pääldä/ hamast ih-
misest nijn carjan/ matoin ja
linduin asti taiwan alla: sillä
minä cadun että minä heitä
tehnyt olen.
6:8 Mutta Nooa sai armon
Herran silmien edessä.
6:8 Mutta Noa löysi armon
\Herran\ edessä.
6:8 Mutta Noah löysi armon
HERran edes.
6:9 Tämä on kertomus Noo-
an suvusta. Nooa oli aikalais-
tensa keskuudessa hurskas ja
nuhteeton mies ja vaelsi Ju-
malan yhteydessä.
6:9 Tämä on Noan sukukun-
ta: Noa oli hurskas ja vakaa
mies ajallansa, ja eli jumali-
sesti:
6:9 TÄmä on Noahn sucu-
cunda: Noah oli hurscas ja
waca mies/ ja eli jumalisest
hänen ajallans.
6:10 Ja Nooalle syntyi kolme
poikaa, Seem, Haam ja Jaa-
fet.
6:10 Ja siitti kolme poikaa,
Semin, Hamin ja Japhetin.
6:10 Ja sijtti colme poica/
Semin/ Hamin ja Japhetin.
6:11 Mutta maa turmeltui
Jumalan edessä, ja maa tuli
6:11 Mutta maa oli turmeltu
Jumalan kasvoin edessä, ja
täynnänsä väkivaltaa.
6:11 Mutta maa oli turmeldu
Jumalan caswon edes/ ja