Basic HTML Version
tomina, ilman vaatteita, ja
nälkäisinä he kantavat lyhtei-
tä.
käydä verhotta, ja ottavat
isoovaiselta jalalliset pois.
käydä werhata/ ja ottawat
isowaiselda jallaliset pois.
24:11 Jumalattomain muuri-
tarhoissa he pusertavat öljyä,
he polkevat viinikuurnaa ja
ovat itse janoissansa.
24:11 He pusertavat öljyä
huonettensa vaiheella, ja ja-
noovat viinaa kuurnitessa.
24:11 He pusertawat öljyä
heidän huoneisans/ ja jano-
wat wijna cuurnites.
24:12 Kaupungista kuuluu
miesten voihkina, ja haavoi-
tettujen sielu huutaa; mutta
Jumala ei piittaa nurjuudesta.
24:12 He saattavat kansan
kaupungissa huokaamaan,
ja tapettuin sielut huuta-
maan: ja ei Jumala heitä
rankaise.
24:12 He saattawat Canssan
Caupungis huocaman/ ja ta-
pettuin sielut huutaman/ ja ei
Jumala heitä rangaise.
24:13 Nuo ovat valon vihaa-
jia, eivät tunne sen teitä ei-
vätkä pysy sen poluilla.
24:13 Sentähden ovat he vil-
pistyneet valkeudesta, ja ei
tunne sen tietä, ja ei palaja
sen poluille.
24:13 Sentähden owat he
wilpistynet walkeudesta/ ja ei
tunne sen tietä/ ja ei palaja
sen polguille.
24:14 Ennen päivän valkene-
mista nousee murhaaja, tap-
paa kurjan ja köyhän; ja yöllä
hän hiipii kuin varas.
24:14 Murhaaja nousee var-
hain ja tappaa köyhän ja
tarvitsevan, ja on yöllä niin-
kuin varas.
24:14 Murhaja nouse war-
hain/ ja tappa köyhän ja
tarwidzewan/ ja on yöllä
nijncuin waras.
24:15 Avionrikkojan silmä tä-
hyilee hämärää, hän arvelee:
'Ei yksikään silmä minua näe',
ja hän panee peiton kasvoil-
lensa.
24:15 Salavuoteisen silmät
vartioitsevat hämärää, ja sa-
noo: ei minua yksikään silmä
näe; ja luulee itsensä peite-
tyksi.
24:15 Salawuotisen silmät
wartioidzewat hämärätä/ ja
sano: ei minua yxikän silmä
näe: ja luule hänens peitetyxi.
24:16 He murtautuvat pime-
ässä taloihin, päivällä he sul-
keutuvat sisään, tahtomatta
tietää valosta.
24:16 Pimeässä hän kaivaa
itsensä huoneisiin, jotka he
päivällä ovat itsellensä mer-
kinneet, ja ei tahdo tietää
valkeutta.
24:16 Pimeis mene hän huo-
neseen/ päiwällä he kätkewät
heitäns/ ja ei tahdo tietä
walkeutta.
24:17 Sillä pimeys on heille
kaikille aamun vertainen, kos-
ka pimeyden kauhut ovat
heille tutut." -
24:17 Sillä vaikka aamu heil-
le tulis, on se heille niinkuin
pimeys; sillä hän tuntee pi-
meyden kauhistuksen.
24:17 Sillä waicka amu heille
tulis/ on se heillä nijncuin
pimeys: sillä hän tunde pi-
meyden cauhistuxen.
24:18 "Hän kiitää pois vetten
viemänä, kirottu on hänen
peltopalstansa maassa, hän
ei enää poikkea viinimäkien
tielle.
24:18 Hän on keviä veden
päällä, heidän osansa pitää
kirotun oleman maalla; ja ei
hän katso viinamäkien tietä.
24:18 Hän mene matcan ke-
wiäst/ nijncuin weden päällä/
hänen osans pitä kirotun
oleman maalla/ ja ei nautid-
ze wijnans.
24:19 Kuivuus ja kuumuus
ahmaisevat lumiveden, samoin
tuonela ne, jotka syntiä teke-
vät.
24:19 Helvetti ottaa syntiset
pois niinkuin pouta, ja niin-
kuin kuivuus kuluttaa lumi-
sen veden.
24:19 Helwetti otta syndiset
pois nijncuin pouta/ ja nijn-
cuin cuiwus culutta lumisen
weden.
24:20 Äidin kohtu unhottaa
hänet, madot syövät hänet
herkkunaan, ei häntä enää
muisteta; niin murskataan
24:20 Laupius pitää unhot-
taman hänen, madot syövät
hänen makeutensa, ei häntä
pidä muistettaman; hän pi-
tää särjettämän niinkuin la-
24:20 LAupiat pitä unhotta-
man hänen/ hänen ilons on
täynäns madoja/ ei händä
pidä muistettaman/ hän pitä