Basic HTML Version
23:5 Tahtoisinpa tietää, mitä
hän minulle vastaisi, ja kuulla,
mitä hän minulle sanoisi.
23:5 Tietäisin, mitä hän vas-
tais minua, ja ymmärtäisin,
mitä hän minulle sanova
olis.
23:5 Ja coettelisin/ mitä hän
wastais minulle/ ja ymmärräi-
sin/ mitä hän minulle sanowa
olis.
23:6 Riitelisikö hän kanssani
suurella voimallansa? Ei, hän
vain tarkkaisi minua.
23:6 Riiteleekö hän suurella
voimalla minun kanssani?
Ei, vaan itse antaa minulle
voimaa.
23:6 Rijtelekö hän suurella
woimalla minun cansani?
23:7 Älkän nijn asettaco hän-
däns minua wastan/
23:7 Silloin käräjöisi hänen
kanssaan rehellinen mies, ja
minä pelastuisin tuomaristani
ainiaaksi.
23:7 Sillä minä vakuuteni
osoittaisin hänen edessänsä,
ja pääsisin ijäti vapaaksi sii-
tä, joka minun tuomitsee.
waan pangan cohtuden etee-
ni/ nijn minä kyllä woitan
oikeuteni
23:8 Katso, minä menen
itään, mutta ei ole hän siellä;
menen länteen, enkä häntä
huomaa;
23:8 Mutta jos minä kohdas-
tansa käyn, niin ei hän ole
siellä; jos minä menen taka-
perin, niin en minä häntä
havaitse.
23:8 Mutta jos minä cohdas-
tans käyn/ nijn ei hän ole
siellä/ menen minä tacape-
rin/ nijn en minä händä ha-
waidze.
23:9 jos hän pohjoisessa
toimii, en häntä erota, jos
hän kääntyy etelään, en hän-
tä näe.
23:9 Jos hän on vasemmalla
puolella, niin en minä häntä
käsitä; jos hän kätkee itsen-
sä oikialle puolelle, niin en
minä häntä näe.
23:9 On hän wasemalla puo-
lella/ nijn en minä händä
käsitä/ kätke hän hänens
oikialle puolelle/ nijn en minä
händä näe.
23:10 Sillä hän tietää, kussa
minä kuljen. Jos hän tutkisi
minut, kullan kaltaisena minä
selviäisin.
23:10 Mutta hän tuntee mi-
nun tieni; koetelkaan minua,
niin minä löydetään niinkuin
kulta;
23:10 Mutta hän tunde minun
tieni/ coetelcan minua/ nijn
minä löytän nijncuin culda:
23:11 Hänen askeleissaan on
minun jalkani pysynyt, hänen
tietänsä olen noudattanut
siltä poikkeamatta.
23:11 Sillä minä panen jal-
kani hänen askeleillensa,
pidän hänen tiensä, ja en
poikkee siitä.
23:11 Sillä minä panen jalca-
ni hänen askelillens/ pidän
hänen tiens/ ja en poicke
sijtä.
23:12 Hänen huultensa käs-
kystä en ole luopunut, hänen
suunsa sanat minä olen kät-
kenyt tarkemmin kuin omat
päätökseni.
23:12 Ja en poikkee hänen
huultensa käskyistä, ja kät-
ken hänen suunsa sanat,
niinkuin minun tapani on.
23:12 Ja en poicke hänen
huuldens käskyistä/ ja kätken
hänen suuns sanat/ enä cuin
minä welcapää olen.
23:13 Mutta hän pysyy sa-
mana, kuka voi häntä estää?
Mitä hän tahtoo, sen hän
tekee.
23:13 Hän on itse ainoa, ku-
ka estää häntä? hän tekee,
mitä hän tahtoo.
23:13 Hän on idze ainoa/
cuca wasta händä/ ja teke
mitä hän tahto.
23:14 Niin, hän antaa täydel-
lisesti minulle määrätyn osan,
ja sellaista on hänellä vielä
tallella paljon.
23:14 Sillä hän täyttää aivoi-
tukseni minusta; ja tainkal-
taisia on paljo hänen ty-
könänsä.
23:14 Ja ehkä hän wielä mi-
nulle costais minun ansioni
perän/ nijn olis wielä hänen
edesäns paljo tacaperin.
23:15 Sentähden valtaa minut
kauhu hänen kasvojensa
edessä; kun sitä ajattelen,
23:15 Sentähden olen minä
hämmästynyt hänen edes-
sänsä, ja koska minä sen
23:15 Sentähden olen minä
hämmästynyt händä/ ja cos-
ca minä sen ymmärrän/ nijn