Basic HTML Version
lama. Kauhut valtaavat hänet,
pitää pelvolla hänen päällen-
sä tuleman.
le pitä carwas oleman/ pitä
pelgolla hänen päällens tule-
man.
20:26 kaikki pimeys on varat-
tu hänen aarteilleen. Hänet
kuluttaa tuli, joka palaa liet-
somatta, se syö, mitä on säi-
lynyt hänen majassansa.
20:26 Koko pimeys on hänel-
le kätketty tavaraksi; tuli pi-
tää hänen kuluttaman, joka
ei puhallettu ole, ja sille, joka
jää hänen majaansa, pitää
pahoin käymän.
20:26 Ei pimeys taida händä
peittä/ tuli pitä hänen culut-
taman/ joca ei puhallettu ole.
Ja sille joca jää hänen ma-
jaans/ pitä pahoin käymän.
20:27 Taivas paljastaa hänen
pahat tekonsa, maa nousee
häntä vastaan.
20:27 Taivaan pitää ilmoit-
taman hänen pahuutensa, ja
maan pitää asettaman itsen-
sä häntä vastaan.
20:27 Taiwan pitä ilmoittaman
hänen pahudens/ ja maan
pitä asettaman idzens händä
wastan.
20:28 Minkä hänen talonsa
tuotti, menee menojaan vihan
päivänä niinkuin tulvavedet.
20:28 Hänen huoneensa he-
delmä pitää vietämän pois, ja
hajoitettaman hänen vihansa
päivänä.
20:28 Jywät pitä hänen huo-
nestans wietämän pois/ ja
hajotettaman hänen wihans
päiwänä.
20:29 Tämä on jumalattoman
ihmisen osa Jumalalta, perin-
töosa, jonka Jumala hänelle
määrää."
20:29 Tämä on jumalatto-
man ihmisen osa Jumalalta,
ja hänen puheensa perintö
Jumalalta.
Tämä on jumalattoman ihmi-
sen palcka Jumalalda/ ja
hänen puhens perindö Juma-
lalda.
Job
21 LUKU
21 LUKU
XXI. Lucu
21:1 Job vastasi ja sanoi:
21:1 Job vastasi ja sanoi:
21:1 HIob wastais/ ja sanoi:
21:2 "Kuulkaa, kuulkaa minun
sanojani ja suokaa minulle se
lohdutus!
21:2 Kuulkaat visusti minun
puhettani, ja antakaat neu-
voa teitänne.
21:2 Cuulcat sijs minun pu-
hettani/ ja andacat neuwo
teitän.
21:3 Kärsikää minua, että
saan puhua. Kun olen puhu-
nut, pilkatkaa sitten.
21:3 Kärsikäät minua, että
minä myös puhuisin: ja kuin
minä puhunut olen, pilkkaa
sitte.
21:3 Kärsikät/ että minä
myös puhuisin/ ja pilcatca
sijtte minua.
21:4 Ihmisiäkö vastaan minä
valitan? Tahi kuinka en kävisi
kärsimättömäksi?
21:4 Puhunko minä ihmisen
kanssa? miksi ei minun
henkeni pitäisi tästä mureh-
timan?
21:4 Puhungo minä ihmisen
cansa/ että minun hengen
pidäis tästä murehtiman?
21:5 Kääntykää minuun, niin
tyrmistytte ja panette kätenne
suullenne.
21:5 Katsokaat minun pääl-
leni, ja hämmästykäät, ja
pankaat kätenne suun eteen.
21:5 Käändäkät teitän tänne
minun tygöni/ teidän pitä
ihmettelemän/ ja käten suun
eteen paneman.
21:6 Kun käyn ajattelemaan,
niin kauhistun, ja vavistus
valtaa ruumiini:
21:6 Koska minä sitä ajatte-
len, niin minä peljästyn, ja
vavistus tulee minun lihani
päälle.
21:6 Cosca minä sitä ajatte-
len/ nijn minä peljästyn/ ja
wapistus tule minun lihani
päälle.
21:7 Miksi jumalattomat saa-
vat elää, vanheta, jopa voi-
massa vahvistua?
21:7 Miksi jumalattomat elä-
vät, tulevat vanhaksi ja li-
sääntyvät tavarassa?
21:7 Mixi jumalattomat elä-
wät/ tulewat wanhaxi/ ja li-
sändywät tawaras.
21:8 Heidän sukunsa on
21:8 Heidän siemenensä on
pysyväinen heidän ympäril-
21:8 Heidän siemenens on