Basic HTML Version
talteesi; kuka muu rupeaisi
kättä lyöden minun takaajak-
seni?
kukas muu olis, joka minua
takais?
nulda tacausta/ cuca minun
tacais?
17:4 Sillä sinä olet sulkenut
ymmärrykseltä heidän sydä-
mensä; sentähden sinä et
päästä heitä voitolle.
17:4 Ymmärryksen olet sinä
heidän sydämistänsä kätke-
nyt, sentähden et sinä korota
heitä.
17:4 Ymmärryxen olet sinä
heidän sydämistäns kätkenyt/
sentähden et sinä corgota
heitä.
17:5 Ystäviä kutsutaan osaja-
olle, mutta omilta lapsilta
raukeavat silmät.
17:5 Hän kerskaa ystävillen-
sä saaliistansa, mutta hänen
lastensa silmät pitää vaipu-
man.
17:5 Hän kersca ystäwilläns
saalistans lujast/ mutta hä-
nen lastens silmät pitä wai-
puman.
17:6 Minut on pantu kansoille
sananlaskuksi; silmille syljet-
täväksi minä olen tullut.
17:6 Hän on minun pannut
sananlaskuksi kansain se-
kaan, ja ääniksi heidän kes-
kellensä.
17:6 Hän on minun pannut
sananlascuxi Canssan se-
caan/ ja pilcaxi heidän kes-
kellens.
17:7 Minun silmäni on hämär-
tynyt surusta, ja kaikki minun
jäseneni ovat kuin varjo.
17:7 Minun silmäni ovat pi-
menneet minun suruni täh-
den, ja kaikki minun jäsene-
ni ovat niinkuin varjo.
17:7 Minun caswon on mus-
tettu minun suruni tähden/ ja
caicki minun jäseneni owat
nijncuin warjo.
17:8 Tästä oikeamieliset
hämmästyvät, ja viatonta
kuohuttaa jumalattoman me-
no.
17:8 Tästä hurskaat häm-
mästyvät, ja viattomat aset-
tavat heitänsä ulkokullatuita
vastaan.
17:8 Tästä hurscat hämmäs-
tywät/ ja wiattomat asettawat
heitäns ulcocullatuita wastan.
17:9 Mutta hurskas pysyy
tiellänsä, ja se, jolla on puh-
taat kädet, kasvaa voimassa.
17:9 Hurskas pysyy tiellän-
sä: ja jolla on puhtaat kädet,
se pysyy vahvana.
17:9 Hurscas pysy tielläns/ ja
jolla on puhtat kädet/ se
pysy wahwana.
17:10 Mutta te kaikki, tulkaa
jälleen tänne; en löydä minä
viisasta joukostanne.
17:10 Kääntäkäät siis tei-
tänne kaikki ja tulkaat nyt:
en minä kuitenkaan löydä
yhtään taitavaa teidän seas-
sanne.
17:10 Käändäkät sijs teitän
caicki ja tulcat/ en minä cui-
tengan löydä yhtän taitawata
teistä.
17:11 Päiväni ovat menneet,
rauenneet ovat aivoitukseni,
mitä sydämeni ikävöitsi.
17:11 Minun päiväni ovat
kuluneet: minun aivoitukse-
ni ovat hajoitetut, jotka mi-
nun sydämessäni olivat,
17:11 Minun päiwäni owat
culunet/ minun aiwoituxeni
owat hajotetut/ cuin minun
sydämesäni olit:
17:12 Yön he tekevät päiväk-
si; valo muka lähenee pimey-
destä.
17:12 Ja ovat yöstä päivän,
ja valkeuden pimeydestä
tehneet.
17:12 Ja owat yöstä päiwän
ja päiwästä yön tehnet.
17:13 Jos kuinka toivon, on
tuonela asuntoni; minä levitän
vuoteeni pimeyteen,
17:13 Ja ehkä minä kauvan
odottaisin, niin on kuitenkin
hauta minun huoneeni, ja
minä olen vuoteeni pimey-
dessä tehnyt.
17:13 Ja ehkä minä cauwan
odotaisin/ nijn on cuitengin
hauta minun huonen/ ja mi-
nun wuoten pimeydesä tehty.
17:14 minä sanon haudalle:
'Sinä olet isäni', ja madoille:
'Äitini ja sisareni.'
17:14 Mätänemisen minä
kutsuin isäkseni, ja madot
äidikseni ja sisarekseni.
17:14 Mätänemisen minä
cudzuin Isäxeni/ ja madot
äitixeni ja sisarixeni.
17:15 Missä on silloin minun
17:15 Kussa on nyt minun
17:15 Mitästä minun pitä