Basic HTML Version
7:2 Hän on orjan kaltainen,
joka halajaa varjoon, ja niin-
kuin palkkalainen, joka odot-
taa palkkaansa.
7:2 Niinkuin palvelia halajaa
varjoa, ja orja työnsä loppua,
7:2 Nijncuin palwelia halaja
warjoa/ ja orja hänen työns
loppua.
7:3 Niin olen minä perinyt
kurjuuden kuukaudet, ja vai-
van yöt ovat minun osakseni
tulleet.
7:3 Niin olen minä minulleni
saanut turhat kuukaudet, ja
minulla on monta murheel-
lista yötä ollut.
7:3 Nijn olen minä coco
Cuucauden turhan työtä teh-
nyt/ ja minulla on monda
murhellista yötä ollut.
7:4 Maata mennessäni minä
ajattelen: Milloinka saan
nousta? Ilta venyy, ja minä
kyllästyn kääntelehtiessäni
aamuhämärään asti.
7:4 Kuin minä levätä panin,
sanoin minä: Koskahan minä
nousen? ja sitte lueskelen,
koska ehtoo tullee: minä olen
ravittu kävellyksistä hamaan
pimeyteen asti.
7:4 Cosca minä lewätä pa-
nin/ sanoin minä: coscast
minä nousen? ja sijtte lueske-
len cosca ehto tulle/ minä
olin rawittu waiwaloisudella
haman pimeyten asti.
7:5 Minun ruumiini verhoutuu
matoihin ja tomukamaraan,
minun ihoni kovettuu ja mär-
kii.
7:5 Minun lihani on puetettu
madoilla ja maan tomulla;
minun nahkani on ahvettu-
nut ja hyljätyksi tullut.
7:5 Minun lihan cuohu mado-
ja ja mulda on ymbärillä/
minun nahcan on rypys ja
tyhjäxi tullut.
7:6 Päiväni kiitävät nopeam-
min kuin sukkula, ne katoavat
toivottomuudessa.
7:6 Minun päiväni ovat len-
täneet nopiammasti pois
kuin syöstävä ja kuluneet
ilman viivytystä.
7:6 Minun päiwäni owat len-
dänet nopiammast pois cuin
syöstäwä/ ja culunet ilman
wijwytystä.
7:7 Muista, että minun elä-
mäni on tuulen henkäys; mi-
nun silmäni ei enää saa on-
nea nähdä.
7:7 Muista, että minun elä-
mäni on tuuli, ja minun sil-
mäni ei palaja hyvää näke-
mään.
7:7 Muista että minun elämän
on tuuli/ ja minun silmäni ei
palaja hywä näkemän.
7:8 Ken minut näki, sen silmä
ei minua enää näe; sinun
silmäsi etsivät minua, mutta
minua ei enää ole.
7:8 Ja ei yksikään silmä, jo-
ka minun nyt näkee, pidä
minua enempi näkemän. Si-
nun silmäs katsokoon mi-
nua, sitte minä hukun.
7:8 Ja ei yxikän eläwä silmä
pidä minua enämbi näkemän.
Sinun silmäs cadzocon mi-
nua/ sijtte minä hucun.
7:9 Pilvi häipyy ja menee
menojaan; niin myös tuone-
laan vaipunut ei sieltä nouse.
7:9 Pilvi raukee ja menee
pois: niin myös se, joka me-
nee alas hautaan, ei nouse
jälleen,
7:9 Pilwi rauke ja mene pois/
nijn myös se cuin mene hau-
taan/ ei hän nouse jällens.
7:10 Ei hän enää palaja ta-
loonsa, eikä hänen asuinpaik-
kansa häntä enää tunne.
7:10 Eikä palaja jälleen huo-
neesensa, ei myös hänen
siansa häntä enää tunne.
7:10 Eikä palaja jällens huo-
neseens/ ei myös hänen
sians hända enämbi tunne.
7:11 Niin en minäkään hillitse
suutani, minä puhun henkeni
ahdistuksessa, minä valitan
sieluni murheessa.
7:11 Sentähden en minä estä
suutani; minä puhun hen-
keni ahtaudessa, ja juttelen
sieluni murheessa.
7:11 Sentähden en minä estä
suutani/ minä puhun sydä-
meni ahtaudes/ ja juttelen
minun sieluni murhen.
7:12 Olenko minä meri tai
lohikäärme, että asetat var-
tioston minua vastaan?
7:12 Olenko minä meri eli
valaskala, että sinä minun
niin kätket?
7:12 Olengo minä meri eli
walascala/ ettäs minun nijn
kätket?
7:13 Kun ajattelen: leposijani
lohduttaa minua, vuoteeni
7:13 Kuin minä ajattelin:
minun vuoteeni lohduttaa
7:13 Cosca minä ajattelin:
minun wuoten lohdutta mi-