Basic HTML Version
minua seurasivat, riisuneet
vaatteitamme. Kullakin keihäs
ja vettä.
tamme; ja jokaisella oli hänen
aseensa ja vesi.
en me rijsunet meidän waattei-
tam/ ja jocaidzella oli hänen
asens ja wetens.
Nehemia
5 LUKU
5 LUKU
V. Lucu
5:1 Mutta rahvas ja heidän
vaimonsa nostivat suuren huu-
don juutalaisia veljiänsä vas-
taan.
5:1 Ja tapahtui sangen suuri
kansan ja heidän vaimonsa
huuto Juudalaisia heidän vel-
jiänsä vastaan.
5:1 JA tapahtui sangen suuri
Canssan ja heidän waimoins
huuto Judalaisia heidän wel-
jiäns wastan.
5:2 Muutamat sanoivat: "Meitä,
meidän poikiamme ja tyttä-
riämme on paljon. Meidän täy-
tyy saada viljaa, että meillä
olisi mitä syödä pysyäksemme
hengissä."
5:2 Ja oli muutamia, jotka
sanoivat: meillä on poikia ja
tyttäriä, ottakaamme siis (nii-
den hinnalla) jyviä syödäk-
semme, että me eläisimme.
5:2 Ja oli muutamita jotca sa-
noit: meillä on paljo poikia ja
tyttäritä/ ottacam sijs jywiä
syödäxem/ että me eläisim.
5:3 Toiset sanoivat: "Peltomme,
viinitarhamme ja talomme mei-
dän täytyy pantata saadak-
semme viljaa nälkäämme."
5:3 Mutta monikahdat sanoi-
vat: pankaamme meidän pel-
tomme, viinamäkemme ja
huoneemme pantiksi, ja otta-
kaamme jyviä tällä kalliilla
ajalla.
5:3 Mutta monicahdat sanoit:
pangam meidän peldom/ wij-
namäkem ja huonen pandixi/
ja ottacam jywiä tällä callilla
ajalla.
5:4 Toiset sanoivat: "Meidän
on täytynyt kuninkaan veroihin
lainata rahaa peltojamme ja
viinitarhojamme vastaan.
5:4 Ja monikahdat sanoivat:
me otimme rahaa lainaksi ku-
ninkaan veroksi, meidän pel-
toimme ja viinamäkeimme
päälle;
5:4 Ja monicahdat sanoit: me
otim raha lainaxi Cuningan
weroxi/ meidän peldoim ja
wijnamäkeim päälle.
5:5 Ovathan meidän ruumiim-
me veljiemme ruumiitten veroi-
set ja lapsemme heidän las-
tensa veroiset; ja katso, kui-
tenkin meidän täytyy antaa
poikamme ja tyttäremme orjik-
si, ja tyttäriämme on jo annet-
tukin orjuuteen, emmekä me
voi sille mitään, koska pel-
tomme ja viinitarhamme ovat
toisten käsissä."
5:5 Sillä meidän ruumiimme
on niinkuin veljeimmekin
ruumis ja meidän lapsemme
niinkuin heidänkin lapsensa;
mutta katso, me heitämme
poikamme ja tyttäremme or-
juuteen, ja jo parhaallansa
ovat muutamat meidän tyttä-
ristämme sorretut, ja ei ole
voimaa meidän käsissämme;
meidän peltomme ja viinamä-
kemme ovat joutuneet muille.
5:5 Sillä meidän ruumim on
nijncuin meidän weljeimmekin
ruumis/ ja meidän lapsem
nijncuin heidängin lapsens:
mutta cadzo/ me heitäm mei-
dän poicam ja tyttärem orju-
teen/ ja jo parhallans owat
muutamat meidän tyttäristäm
sortut/ ja ei ole woima mei-
dän käsisäm/ meidän peldom
ja wijnamäkem owat joutunet
muillen.
5:6 Kun minä kuulin heidän
valituksensa ja nämä puheet,
vihastuin minä kovin.
5:6 Kuin minä tämän puheen
ja heidän huutonsa kuulin,
vihastuin minä sangen kovin.
5:6 COsca minä tämän puhen
ja heidän huutons cuulin/ wi-
hastuin minä sangen cowin.
5:7 Ja harkittuani mielessäni
tätä asiaa minä nuhtelin yli-
myksiä ja esimiehiä ja sanoin
heille: "Tehän kiskotte korkoa,
kukin veljeltänne." Sitten minä
panin toimeen suuren kokouk-
5:7 Ja minä ajattelin sydä-
messäni, ja nuhtelin ylimmäi-
siä ja päämiehiä ja sanoin
heille: tahdotteko te kukin vel-
jeltänne korkoa ottaa? Ja mi-
nä vein suuren joukon heitä
vastaan,
5:7 Ja minä ajattelin sydä-
mesäni/ ja nuhtelin Raadiher-
roja ja päämiehiä/ ja sanoin
heille: tahtoco yxi otta toiselda
corco? ja minä wein suuren
joucon heitä wastan.