Basic HTML Version
kobin suvusta. Kun Joosef oli
seitsemäntoista vuoden van-
ha, oli hän veljensä kanssa
lampaita paimentamassa; hän
oli nuorukaisena isänsä vai-
mojen Bilhan ja Silpan poiki-
en seurassa. Ja hän kertoi
isälleen, mitä pahaa kuuli
heistä puhuttavan.
sukukunnat: Joseph oli seit-
semäntoistakymmenen
ajastaikainen, koska hän
kaitsi karjaa veljeinsä kans-
sa, ja hän oli nuorella ijäl-
länsä Bilhan ja Silpan, isän-
sä emäntäin lasten kanssa:
ja Joseph ilmoitti isällensä,
mikä paha sanoma heistä
kuului.
sucucunnat: Joseph oli seid-
zementoistakymmenen ajas-
taicainen/ cosca hän caidzi
carja weljeins cansa/ ja hän
oli hänen nuorella ijälläns
Bilhan ja Silpan/ hänen Isäns
emändäin lasten cansa/ ja
Joseph ilmoitti Isällens/ mikä
paha sanoma heistä cuului.
37:3 Ja Israel rakasti Joose-
fia enemmän kuin kaikkia
muita poikiansa, koska hän
oli syntynyt hänelle hänen
vanhalla iällänsä, ja hän teet-
ti hänelle pitkäliepeisen, hihal-
lisen ihokkaan.
37:3 Mutta Israel rakasti Jo-
sephia enemmin kuin kaik-
kia muita lapsiansa, että hän
oli syntynyt hänelle vanhalla
ijällänsä: ja teki hänelle kir-
javan hameen.
37:3 MUtta Israel racasti Jo-
sephita enä cuin caickia mui-
ta lapsians/ että hän oli
syndynyt hänelle hänen wan-
halla ijälläns/ ja teki hänelle
kirjawan hamen.
37:4 Kun hänen veljensä nä-
kivät, että heidän isänsä ra-
kasti häntä enemmän kuin
kaikkia hänen veljiänsä, viha-
sivat he häntä eivätkä voineet
puhutella häntä ystävällisesti.
37:4 Kuin hänen veljensä
näkivät, että hänen isänsä
rakasti häntä enemmin kuin
kaikkia hänen veljiänsä, vi-
hasivat he häntä; ja ei voi-
neet puhutella häntä ystäväl-
lisesti.
37:4 Cuin hänen weljens
näit/ että hänen Isäns racasti
händä enä cuin caickia hä-
nen welijäns/ cadetit he
händä/ ja ei woinet sanacan
puhutella händä ystäwälisest.
37:5 Kerran Joosef näki unen
ja kertoi sen veljilleen; sen
jälkeen he vihasivat häntä
vielä enemmän.
37:5 Niin Joseph näki unen,
ja ilmoitti sen veljillensä, jos-
ta he rupesivat häntä enem-
min vihaamaan.
37:5 Nijn Joseph näki unen
ja ilmoitti sen weljillens/ josta
he rupeisit händä enämmin
cadehtiman:
37:6 Hän näet sanoi heille:
Kuulkaa, minkä unen minä
olen nähnyt.
37:6 Sillä hän oli sanonut
heille, kuulkaas tätä unta,
jonka minä näin.
37:6 Sillä hän oli sanonut
heille: cuulcas tätä unda jon-
ga minä näin.
37:7 Katso, me olimme sito-
vinamme lyhteitä vainiolla, ja
katso, minun lyhteeni nousi
seisomaan, ja teidän lyhteen-
ne asettuivat ympärille ja
kumarsivat minun lyhdettäni.
37:7 Katso, me olimme sito-
vanamme jalallisia vainiolla
ja minun jalalliseni nousi ja
seisoi; ja katso, teidän jalal-
lisenne seisoivat ympärillä, ja
kumarsivat minun jalallista-
ni.
37:7 Me olimma sitowanans
jalalisia wainiolla/ ja minun
jalalisen nousi ja seisoi/ mut-
ta teidän jalalisen seisoit ym-
bärillä/ ja cumarsit minun
jalalistani.
37:8 Niin hänen veljensä sa-
noivat hänelle: Sinäkö tulisit
meidän kuninkaaksemme, si-
näkö hallitsisit meitä? Ja he
vihasivat häntä vielä enem-
män hänen uniensa ja pu-
heidensa tähden.
37:8 Niin sanoivat hänen vel-
jensä hänelle: sinäkö tulet
meidän kuninkaaksemme,
kokonansa hallitsemaan
meitä? Ja vihasivat häntä
vielä enemmin, hänen unen-
sa ja puheensa tähden.
37:8 Nijn sanoit hänen wel-
jens hänelle: sinäkö tulet
meidän Cuningaxem hallidze-
man meitä? ja cadetit händä
wielä enämmin/ hänen unens
ja puhens tähden.
37:9 Ja hän näki vielä toi-
senkin unen, jonka hän kertoi
veljilleen ja sanoi: Minä näin
vielä unen: katso, aurinko ja
37:9 Ja hän taas näki toisen
unen, ja jutteli sen veljillen-
sä, ja sanoi: katso, minä
näin vielä unta: ja katso, au-
rinko, kuu ja yksitoista täh-
37:9 Ja hän taas näki toisen
unen/ ja jutteli sen weljil-
lens/ ja sanoi: cadzo/ minä
näin wielä unda: minä olin