Basic HTML Version
vään asti, jona Herra antaa
sateen maan päälle."
asti kuin \Herra\ antaa sataa
maan päälle.
man/ sijhen päiwään/ että
HERra anda sata maan päälle.
17:15 Niin hän meni ja teki,
niinkuin Elia oli sanonut. Ja
hänellä sekä myös Elialla ja
vaimon perheellä oli syötävää
pitkäksi aikaa.
17:15 Ja hän meni ja teki
niinkuin Elia puhunut oli. Ja
hän söi ja myös vaimo per-
heinensä kauvan aikaa.
17:15 Hän teki nijncuin Elia
puhunut oli/ ja meni. Ja hän
söi/ ja myös waimo per-
heinens cauwan aica.
17:16 Jauhot eivät loppuneet
ruukusta, eikä öljyä puuttunut
astiasta, sen Herran sanan
mukaan, jonka hän oli Elian
kautta puhunut.
17:16 Ei jauhot loppuneet
vakkaisesta eikä öljy astiasta,
\Herran\ sanan jälkeen, jon-
ka hän Elian kautta puhunut
oli.
17:16 Ja ei jauhot loppunet
wackaisest/ eikä öljy astiast
HERran sanan jälken/ cuin
hän Elian cautta puhunut oli.
17:17 Sen jälkeen vaimon,
talon emännän, poika sairas-
tui; ja hänen tautinsa kävi hy-
vin kovaksi, niin ettei hänessä
enää ollut henkeä.
17:17 Sen jälkeen tapahtui,
että perheen emännän poika
sairasti, ja hänen sairautensa
oli niin raskas, ettei henkeä
hänessä silleen ollut.
17:17 SIitte sairasti perhen
emännän poica/ ja hänen
sairaudens oli nijn rascas/
ettei henge hänes sillen ollut.
17:18 Silloin vaimo sanoi Elial-
le: "Mitä minulla on tekemistä
sinun kanssasi, Jumalan mies?
Sinä olet tullut minun luokseni
saattamaan minun pahat te-
koni muistoon ja tuottamaan
kuoleman minun pojalleni."
17:18 Ja hän sanoi Elialle:
mitä minulla on sinun kans-
sas, sinä Jumalan mies? Sinä
olet tullut minun tyköni, että
minun pahatekoni muistet-
taisiin ja minun poikani kuo-
lis.
17:18 Ja hän sanoi Elialle:
mitä minun on sinun cansas
tekemist sinä Jumalan mies?
sinä olet tullut minun tygöni/
että minun pahateconi muiste-
taisin/ ja minun poican cuo-
lis?
17:19 Mutta hän sanoi hänel-
le: "Anna poikasi minulle." Ja
hän otti tämän hänen sylis-
tään ja vei hänet yliskammi-
oon, jossa asui, ja pani hänet
vuoteellensa.
17:19 Hän sanoi hänelle: tuo
minulle poikas. Ja hän otti
hänet, hänen sylistänsä, ja
vei hänen ylistupaan, kussa
hän asui, ja pani hänen
omaan vuoteesensa,
17:19 Hän sanoi: tuo tänne
poicas/ ja hän otti hänen/
hänen sylistäns/ ja meni ylis-
tupaan cusa hän asui/ ja pa-
ni hänen omaan wuoteseens.
17:20 Ja hän huusi Herraa ja
sanoi: "Herra, minun Jumalani,
oletko tehnyt niin pahoin tätä
leskeä kohtaan, jonka vieraana
minä olen, että olet surman-
nut hänen poikansa?"
17:20 Ja huusi \Herran\ ty-
kö ja sanoi: \Herra\ minun
Jumalani! oletkos niin pahoin
tehnyt tätä leskeä vastaan,
jonka tykönä minä holhotaan,
ettäs tapat hänen poikansa?
17:20 Ja huusi HERran tygö/
ja sanoi: HERra minun Juma-
lan/ oletkos nijn pahoin teh-
nyt tätä leske wastan/ jonga
tykönä minä holhotan/ ettäs
tapat hänen poicans?
17:21 Sitten hän ojentautui
pojan yli kolme kertaa, huusi
Herraa ja sanoi: "Herra, minun
Jumalani, anna tämän pojan
sielun tulla häneen takaisin."
17:21 Ja hän ojensi itsensä
kolmasti nuorukaisen päälle,
ja huusi \Herran\ tykö ja sa-
noi: \Herra\ minun Jumala-
ni, anna tämän nuorukaisen
sielu tulla häneen jällensä!
17:21 Ja hän ojensi idzens
colmasti nuorucaisen päälle/
ja huusi HERran tygö/ ja sa-
noi: HERra minun Jumalan/
anna tämän nuorucaisen sielu
tulla häneen jällens.
17:22 Ja Herra kuuli Eliaa, ja
pojan sielu tuli häneen takai-
sin, ja hän virkosi henkiin.
17:22 Ja \Herra\ kuuli Elian
äänen: ja hänen sielunsa tuli
häneen jälleen, ja hän virkosi.
17:22 Ja HERra cuuli Elian
änen/ ja hänen sieluns tuli
häneen jällens/ ja hän wircois.
17:23 Ja Elia otti pojan ja toi
17:23 Ja Elia otti pojan ja
17:23 Ja Elia otti pojan ja