Basic HTML Version
22:5 Sillä kuoleman aallot
piirittivät minut, turmion virrat
peljästyttivät minut.
22:5 Sillä kuoleman aallot
ovat minun piirittäneet, ja
Belialin ojat peljättivät mi-
nun.
22:5 Sillä cuoleman kiwut
owat minun pijrittänet/ ja
Belialin ojat hämmästytit mi-
nun.
22:6 Tuonelan paulat kietoi-
vat minut, kuoleman ansat
yllättivät minut.
22:6 Helvetin siteet kietoivat
minun, ja kuoleman paulat
ennättivät minun.
22:6 Helwetin sitet kiedoit
minun/ ja cuoleman paulat
ennätit minun.
22:7 Ahdistuksessani minä
rukoilin Herraa, Jumalaani
minä rukoilin; ja hän kuuli
minun ääneni temppelistänsä,
minun huutoni kohosi hänen
korviinsa.
22:7 Ahdistuksessani minä
avukseni huudan \Herraa\,
ja minun Jumalani tykö mi-
nä huudan; niin hän kuulee
minun ääneni templissänsä,
ja minun parkuni tulee hä-
nen korviinsa.
22:7 Cosca minä olen tus-
cas/ nijn minä huudan HER-
ran tygö/ ja minun Jumalani
tygö minä huudan/ nijn hän
cuule minun äneni hänen py-
häst Templistäns/ ja minun
parcun tule hänen corwijns.
22:8 Silloin maa huojui ja
järisi, taivaan perustukset
järkkyivät; ne horjuivat, sillä
hänen vihansa syttyi.
22:8 Maa järisi ja vapisi, ja
taivaan perustukset liikkui-
vat; he värisivät, kuin hän
vihastui.
22:8 MAa järisi ja wapisi ja
taiwan perustuxet lijcuit ja
wärisit/ cosca hän wihastui.
22:9 Savu suitsusi hänen sie-
ramistaan, kuluttava tuli hä-
nen suustansa, palavat hiilet
hehkuivat hänestä.
22:9 Savu suitsi hänen sie-
ramistansa ja kuluttavainen
tuli hänen suustansa, niin
että hiilet siitä syttyivät.
22:9 Sawu suidzi hänen sie-
ramestans ja polttawainen tuli
hänen suustans/ nijn että se
sieldä leimahti.
22:10 Hän notkisti taivaan ja
astui alas, synkkä pilvi jalko-
jensa alla.
22:10 Hän notkisti taivaat ja
astui alas; ja synkiä pimeys
oli hänen jalkainsa alla.
22:10 Hän notkisti taiwat ja
astui alas/ ja syngeys oli
hänen jalcains alla.
22:11 Hän ajoi kerubin kan-
nattamana ja lensi, hän näkyi
tuulen siipien päältä.
22:11 Ja hän astui Kerubi-
min päälle ja lensi, ja näkyi
tuulen sulkain päällä.
22:11 Ja hän waelsi Cheru-
bimin päälle ja lensi/ ja hän
näkyi tuulden sijpein päällä.
22:12 Ja hän pani pimeyden
majaksi ympärillensä, synkät
vedet, paksut pilvet.
22:12 Hän pani pimeyden
majaksi ympärillensä, ja
paksut ja vedestä mustat
pilvet.
22:12 Hänen majans hänen
ymbärilläns oli pimeys ja pa-
xut mustat pilwet.
22:13 Hohteesta, joka kävi
hänen edellänsä, hehkuivat
palavat hiilet.
22:13 Siitä kirkkaudesta hä-
nen edessänsä paloivat tuli-
set hiilet.
22:13 Sijtä kirckaudest hänen
edesäns paloit leimauxet.
22:14 Herra jylisi taivaasta,
Korkein antoi äänensä kaikua.
22:14 \Herra\ jylisti taivaas-
sa, Ylimmäinen antoi pau-
hinansa.
22:14 Ja HERra jylisi taiwais/
se ylimmäinen andoi pau-
hinans.
22:15 Hän lennätti nuolia ja
hajotti heidät, salamoita, ja
kauhistutti heidät.
22:15 Hän ampui nuolia ja
hajoitti heitä, hän iski lei-
maukset ja peljätti heitä.
22:15 Hän ambuis nuolens ja
hajotti heitä/ hän iski cowat
leimauxet ja peljätti heitä.
22:16 Silloin meren syvyydet
tulivat näkyviin, maanpiirin
perustukset paljastuivat Her-
ran nuhtelusta, hänen vihansa
hengen puuskauksesta.
22:16 Ja niin ilmestyivät me-
ren kuljut, ja maan perus-
tukset ilmaantuivat
\Herran\ kovasta nuhtele-
misesta ja hänen sieramien-
sa hengen puhalluksesta.
22:16 Ja nijn ilmestyit wetten
culjut/ ja maan aluxet cuorit-
tin HERran curituxest/ ja hä-
nen sieramens puhalluxest ja
cuorsamisest.