Basic HTML Version
täni jäisi nimeä eikä jälkeläis-
tä maan päälle.
jälkeensä oleman maan pääl-
lä.
läni ensingän nime pidhäis
hänen jälkens oleman maan
päällä.
14:8 Kuningas sanoi vaimolle:
Mene kotiisi, minä annan
käskyn sinusta.
14:8 Kuningas sanoi vaimol-
le: mene kotias, ja minä käs-
ken sinun puolestas.
14:8 Cuningas sanoi waimolle:
mene cotias/ minä käsken
sinun puolestas.
14:9 Mutta tekoalainen vaimo
sanoi kuninkaalle: Herrani,
kuningas, tulkoon tämä rikos
minun ja minun isäni perheen
kannettavaksi, mutta kuningas
ja hänen valtaistuimensa ol-
koon siitä vapaa.
14:9 Ja Tekoan vaimo sanoi
kuninkaalle: minun herrani
kuningas, se pahateko ol-
koon minun päälläni ja mi-
nun isäni huoneen päällä;
mutta kuningas ja hänen
istuimensa olkoon viatoin.
14:9 Ja Thecoan waimo sa-
noi Cuningalle: minun Herran
Cuningas/ se pahateco olcon
minun päällän/ ja minun Isä-
ni huonen päällä/ mutta Cu-
ningas ja hänen istuimens
olcon wiatoin.
14:10 Kuningas sanoi: Tuo
minun eteeni se, joka puhuu
sinulle niin, ja hän ei enää
sinuun koske.
14:10 Kuningas sanoi: joka
sinua vastaan puhuu, tuo
häntä minun tyköni: ei hä-
nen pidä enää rupeeman si-
nuun.
14:10 Cuningas sanoi: joca
sinua wastan puhu/ tuo hän-
dä minun tygöni/ ei hänen
pidä enämbi rupeman sinuun.
14:11 Vaimo sanoi: Muista-
koon kuningas Herraa Juma-
laansa, ettei verenkostaja sai-
si tuottaa vielä suurempaa
turmiota, ja ettei minun poi-
kaani tuhottaisi. Silloin hän
sanoi: Niin totta kuin Herra
elää: ei hiuskarvaakaan sinun
poikasi päästä ole putoava
maahan.
14:11 Hän sanoi: ajatelkaan
nyt kuningas \Herransa\
Jumalansa päälle, ettei ve-
renkostajia ylen monta olisi
kadottamaan, ja ettei minun
poikani surmattaisi. Hän sa-
noi: niin totta kuin \Herra\
elää, ei pidä hiuskarvakaan
lankeeman pojastas maan
päälle.
14:11 Hän sanoi: Cuningas/
ajattele sinun HERras Jumalas
päälle/ ettei weren costaita
ylön monda ole cadottaman/
ja ettei minun poican surma-
tais. Hän sanoi: nijn totta
cuin HERra elä/ ei pidä hius-
carwa langeman sinun pojas-
tas maan päälle.
14:12 Mutta vaimo sanoi: Sal-
li palvelijattaresi puhua vielä
sananen herralleni, kuninkaal-
le. Hän vastasi: Puhu.
14:12 Ja vaimo sanoi: anna
nyt sinun piikas sanoa jota-
kin herralleni kuninkaalle!
Hän sanoi: sano.
14:12 JA waimo sanoi: anna
sinun pijcas sanoa jotakin
minun Herralleni Cuningalleni/
hän sanoi: sano.
14:13 Vaimo sanoi: Miksi sinä
ajattelet tehdä juuri samoin
Jumalan kansaa vastaan,
koskapa kuningas ei salli
oman hylkäämänsä tulla ta-
kaisin? Noin puhuessaanhan
kuningas itse joutuu ikäänkuin
syylliseksi.
14:13 Vaimo sanoi: miksi
sinulla on senkaltainen aja-
tus Jumalan kansaa vas-
taan? että kuningas senkal-
taisia sanoja puhunut on,
niinkuin hän tekis itsensä
vialliseksi, ettei kuningas
anna tuoda kulkiaansa jäl-
leen:
14:13 Waimo sanoi: mixi si-
nulla on sencaltainen ajatus
Jumalan Canssa wastan/ että
Cuningas sencaltaisia sanoja
puhunut on/ että hänen pitä
tuleman wicaan/ ja ei anna
tuotta hänen culkiatans jäl-
lens:
14:14 Mehän kuolemme ja
olemme niinkuin maahan
kaadettu vesi, jota ei voi
koota takaisin. Mutta Jumala
ei ota pois elämää, vaan sitä
hän ajattelee, ettei vain hyl-
jätty joutuisi hänestä erote-
14:14 Sillä me tosin kuo-
lemme ja juoksemme niin-
kuin vesi maahan, jota ei pi-
dätetä: Ja ei Jumalakaan
henkeä ota pois, vaan ajatte-
lee kaiketi, ettei kulkia hä-
neltä syöstäisi ulos.
14:14 Sillä me cuolem ja juo-
xem nijncuin wesi maahan/
jota ei pidätetä/ ja ei Juma-
lacan henge ota pois/ waan
ajattele ettei culkia häneldä
syöstäis ulos.