Basic HTML Version
teolla olet saattanut Herran
viholliset pilkkaamaan häntä,
niin se poika, joka sinulle on
syntynyt, on kuoleva.
työn kautta saatit \Herran\
viholliset pilkkaamaan, pitää
sen pojan, joka sinulle syn-
tynyt on, totisesti kuoleman.
cautta saatit pilckaman HER-
ran wiholliset/ pitä sen po-
jan/ joca sinulle syndynyt
on/ totisest cuoleman.
12:15 Sitten Naatan meni
kotiinsa. Ja Herra löi lasta,
jonka Uurian vaimo oli Daa-
vidille synnyttänyt, niin että
se sairastui vaikeasti.
12:15 Sitte meni Natan huo-
neesensa. Mutta \Herra\ löi
lapsen, jonka Urian emäntä
Davidille synnyttänyt oli, että
se sairasti kuolemallansa.
12:15 SIjtte meni Nathan hä-
nen huoneseens. Mutta HERra
löi lapsen/ jonga Urian
emändä Dawidille synnyttänyt
oli/ että se sairasti cuolemal-
lans.
12:16 Silloin Daavid etsi Ju-
malaa pojan tähden, ja Daa-
vid paastosi; ja aina kun hän
tuli kotiinsa, makasi hän yötä
paljaalla maalla.
12:16 Ja David etsi Jumalaa
lapsen tähden: ja David
paastosi paljo, ja meni ja
makasi yön maan päällä.
12:16 Ja Dawid edzei Juma-
lata lapsen tähden/ paastois
ja meni sisälle/ ja macais
yön maasa.
12:17 Niin hänen hovinsa
vanhimmat menivät hänen
luokseen saadaksensa hänet
nousemaan ylös maasta, mut-
ta hän ei tahtonut; eikä hän
syönyt mitään heidän kans-
sansa.
12:17 Niin nousivat hänen
huoneensa vanhimmat nos-
tamaan häntä maasta; mutta
ei hän tahtonut, eikä syönyt
leipää heidän kanssansa.
12:17 Nijn nousit hänen huo-
nens wanhimmat nostaman
händä maasta/ mutta ei hän
tahtonut/ eikä syönyt leipä
heidän cansans.
12:18 Seitsemäntenä päivänä
lapsi kuoli. Mutta Daavidin
palvelijat eivät uskaltaneet
ilmoittaa hänelle, että lapsi
oli kuollut, sillä he ajattelivat:
Katso, kun me puhuimme hä-
nelle lapsen vielä eläessä, ei
hän kuullut meitä. Kuinka voi-
simme sitten sanoa hänelle,
että lapsi on kuollut? Hän
voisi tehdä itselleen pahaa.
12:18 Seitsemäntenä päivä-
nä kuoli lapsi; ja ei Davidin
palveliat tohtineet sanoa hä-
nelle lasta kuolleeksi, sillä he
ajattelivat: katso, kuin lapsi
vielä eli, puhuimme me hä-
nen kanssansa, ja ei hän
kuullut meidän ääntämme,
kuinka paljo enemmin hän
tulis murheelliseksi, jos me
sanoisimme hänelle: lapsi on
kuollut?
12:18 Seidzemendenä päiwä-
nä cuoli lapsi/ ja ei Dawidin
palweliat tohtinet sanoa hä-
nelle lasta cuollexi: sillä he
ajattelit/ cadzo/ cosca lapsi
wielä eli/ puhuim me hänen
cansans/ ja ei hän cuullut
meidän ändäm/ cuinga paljo
enämmin hän tulis murhel-
lisexi jos me sanoisim: lapsi
on cuollut?
12:19 Mutta kun Daavid näki,
että hänen palvelijansa kuis-
kailivat keskenänsä, ymmärsi
hän, että lapsi oli kuollut. Ja
Daavid kysyi palvelijoiltansa:
Onko lapsi kuollut? He vasta-
sivat: On.
12:19 Kuin David näki palve-
liainsa hiljaksensa puhuvan,
ymmärsi hän lapsen kuol-
leeksi, ja sanoi palvelioillen-
sa: kuoliko lapsi? He sanoi-
vat: kuoli.
12:19 Cosca Dawid näki hä-
nen palwelians hiljaxens pu-
huwan/ ja ymmärsi lapsen
cuollexi/ sanoi hän palwelioil-
lens: cuolico lapsi? he sanoit:
cuoli.
12:20 Niin Daavid nousi
maasta, peseytyi ja voiteli
itsensä, muutti vaatteensa,
meni Herran huoneeseen ja
rukoili. Ja kun hän tuli kotiin-
sa, pyysi hän ruokaa; ja he
12:20 Ja David nousi maas-
ta, pesi itsensä ja voiteli, ja
muutti toiset vaatteet yllen-
sä, ja meni \Herran\ huo-
neesen ja rukoili, ja tuli koti-
ansa, ja antoi panna ruokaa
eteensä ja söi.
12:20 Ja Dawid nousi maas-
ta/ pesi idzens ja woiteli/ ja
puki toiset waattet päällens/
ja meni HERran huoneseen/
ja rucoili/ anoi cotia ulduans
ruoca ja söi.