Basic HTML Version
ruoka silmäimme edestä sekä
meidän Jumalamme huonees-
ta ilo ja riemu?
meidän silmäimme edestä, ja
meidän Jumalamme huo-
neesta ilo ja riemu?
meidän silmäim edest/ ja
meidän Jumalam huonesta ilo
ja riemu.
1:17 Surkastuneet ovat sie-
menjyvät multiensa alla, va-
rastohuoneet autiot, aitat pu-
retut, kun viljasta on kato.
1:17 Siemenet mätänivät
maassa, jyväaitat ovat hävi-
tetyt, riihet ovat hajoitetut;
sillä elo on kuivunut pois.
1:17 Jywät mätänit maas/
ohra salwot owat tyhjänä ja
rijhet owat langennet: sillä
elo on turmeldu.
1:18 Kuinka huokaa karja,
kuinka hädissään ovat raa-
vaslaumat, sillä ei ole niillä
laidunta! Myös lammaslaumat
joutuvat perikatoon.
1:18 Voi, kuinka karja huo-
kaa, ja laumat ammuvat! ett-
ei heillä ole laidunta, ja
lammaslaumat nääntyvät.
1:18 Woi cuinga carja huo-
ca/ ja laumat ammuwat: ettei
heillä ole laiduinda/ ja lam-
bat näändywät.
1:19 Sinua, Herra, minä huu-
dan, sillä tuli on kuluttanut
erämaan laitumet ja liekki
polttanut kaikki kedon puut.
1:19 \Herra\, sinun tykös
minä huudan, että kulo on
polttanut laitumet korvessa,
ja liekki on kaikki puut vai-
niossa sytyttänyt.
1:19 HERra/ sinua minä huu-
dan/ että culo on polttanut
kedot warpeis/ ja liecki on
caicki puut wainios sytyttänyt.
1:20 Metsän eläimetkin sinua
ikävöivät, sillä vesipurot ovat
kuivuneet ja tuli on kuluttanut
erämaan laitumet.
1:20 Metsän eläimet myös
sinun tykös huutavat, että
vesi-ojat kuivuneet ovat, ja
että kulo on polttanut laitu-
met korvessa.
Medzän eläimet myös sinua
huutawat/ että wesiojat cui-
wannet owat/ ja että culo on
polttanut kedot warpeis.
Jooel
2 LUKU
2 LUKU
II. Lucu
2:1 Puhaltakaa pasunaan Sii-
onissa, toitottakaa torvia mi-
nun pyhällä vuorellani. Jokai-
nen maan asukas on vapise-
va, sillä Herran päivä tulee.
Niin, se on lähellä:
2:1 Soittakaat basunalla
Zionissa, huutakaat minun
pyhällä vuorellani, vaviskaat
kaikki maan asuvaiset; sillä
\Herran\ päivä tulee ja on
läsnä:
2:1 SOittacat Basunalla Zio-
nis/ huutacat minun pyhän
wuoreni päällä/ wapiscat
caicki maan asuwaiset:
2:2 Sillä HERran päiwä tule/
ja on läsnä.
2:2 pimeyden ja synkeyden
päivä, pilvien ja pilkkopimeän
päivä. Vuorille levinneenä
niinkuin aamurusko on lukui-
sa ja väkevä kansa, jonka
vertaista ei ole ollut ikiajoista
asti eikä tämän jälkeen enää
tule, tulevaisten polvien vuo-
siin saakka.
2:2 Pimiä päivä, synkiä päi-
vä, sumuinen päivä ja utui-
nen päivä; niinkuin aamu-
rusko itsensä levittää vuor-
ten ylitse; suuri ja väkevä
kansa, jonka kaltaista ei
ikänä ole ollut, eikä vasta
tule ijankaikkiseen aikaan.
Pimiä päiwä/ syngiä päiwä/
sumuinen päiwä ja utuinen
päiwä. Nijncuin amurusco id-
zens lewittä wuorten ylidze/
nimittäin suuri ja wäkewä
Canssa/ jonga caltaista ei
ikänäns ole ollut/ eikä wasta
tule ijancaickiseen aican.
2:3 Sen edellä käy kuluttava
tuli, sen jäljissä polttava liek-
ki. Niinkuin Eedenin puutarha
on maa sen edessä, sen jäl-
jissä on autio erämaa, eikä
jää ketään, joka olisi siltä
pelastunut.
2:3 Hänen edellänsä käy ku-
luttavainen tuli, ja hänen
jälissänsä polttavainen liek-
ki. Maa on hänen edessänsä
niinkuin Edenin puutarha,
mutta hänen jälissänsä niin-
kuin autio erämaa, ja ei pidä
kenenkään pääsemän hänel-
tä pois.
2:3 Hänen edelläns käy täh-
tetöin tuli/ ja hänen jälisäns
palawa liecki. Maa on hänen
edesäns nijncuin krydimaa/
mutta hänen jälisäns nijncuin
autia erimaa/ ja ei pidä ke-
nengän pääsemän häneldä
pois.