Basic HTML Version
2:4 Ne ovat näöltänsä kuin
hevoset, ja niinkuin ratsut ne
juoksevat.
2:4 Hänen muotonsa on
niinkuin hevosten muoto; ja
he karkaavat niinkuin rat-
sasmiehet.
2:4 Hänen hahmons on nijn-
cuin orihit/ ja he carcajawat
nijncuin radzasmiehet.
2:5 Ryskyen kuin sotavaunut
ne hyppivät vuorten huipuilla,
räiskyen kuin tulen liekki, joka
kuluttaa oljet; ne ovat kuin
väkevä kansa, sotarintaan
asettunut.
2:5 He hyppäävät ylhäällä
vuorten kukkuloilla niinkuin
rattaat kitisevät, niinkuin
liekki korsissa kihisis; niin-
kuin väkevä kansa, joka so-
taan on hankittu.
2:5 He hyppäwät ylhällä wuo-
rilla nijncuin rattat kituisit/
nijncuin liecki corsis kihisis/
ja nijncuin wäkewä Canssa
joca sotaan on hangittu.
2:6 Niitten edessä kansat
vapisevat, kaikki kasvot kal-
penevat.
2:6 Kansat pitää hänen
edessänsä hämmästymän,
että kaikki kasvot valjuksi
muuttuvat.
2:6 Canssat pitä händä
hämmästymän/ että caicki
caswot tulewat nijn walkexi
cuin sawiastia.
2:7 Ne juoksevat kuin sanka-
rit, kuin soturit ne nousevat
muurille. Jokainen kulkee tie-
tänsä suoraan, ei mutkittele
polullansa.
2:7 He juoksevat niinkuin
uljaat, ja karkaavat muurien
ylitse niinkuin sotamiehet; ja
kukin käy kohdastansa edes,
ja ei poikkee ulos tiestänsä.
2:7 He juoxewat nijncuin ul-
jat/ ja carcajawat muurein
ylidze nijncuin sotamiehet/ ja
cukin käy cohdastans edes/
ja ei wijwytä heitäns.
2:8 Toinen ei sysi toistansa:
jokainen kulkee omaa suun-
taansa. Heittoaseitten välitse
ne syöksyvät pysähtymättä.
2:8 Ei estä kenkään kump-
paniansa, vaan kukin mat-
kustaa asetuksessansa; ja
kuin he sota-aseiden välistä
tunkevat sisälle, niin ei heitä
haavoiteta.
2:8 Ei estä kengän toistans/
waan cukin matcusta asetu-
xesans/ ja cosca he tunge-
wat ja sisälle langewat/ nijn
ei heitä haawoiteta.
2:9 Kaupunkiin ne hyökkää-
vät, ryntäävät muurille, nou-
sevat taloihin, tulevat ikku-
noista sisään kuin varas.
2:9 He ajelevat ympäri kau-
pungissa, ja muurien päällä
juoksevat, ja kiipeevät huo-
neisiin, ja tulevat akkunoista
sisälle, niinkuin varas.
2:9 He ajelewat ymbärins
Caupungis/ ja muurein päällä
juoxewat/ ja kijpewät huonei-
sin/ ja tulewat ackunasta
sisälle/ nijncuin waras.
2:10 Niitten edessä maa va-
pisee, ja taivaat järkkyvät;
aurinko ja kuu käyvät mustik-
si, ja tähdet kadottavat va-
lonsa.
2:10 Hänen edessänsä vapi-
see maa, ja taivas värisee:
aurinko ja kuu pimenevät, ja
tähdet peittävät valkeutensa.
2:10 Hänen edesäns wapise
maa/ ja taiwas wärise/ Au-
ringo ja Cuu pimenewät ja
tähdet peittäwät walkeudens.
2:11 Ja Herra antaa äänensä
jylistä sotajoukkonsa edellä,
sillä ylen lukuisa on hänen
väkensä, sillä väkevä on hä-
nen käskynsä täyttäjä, sillä
suuri on Herran päivä ja san-
gen peljättävä; kuka voi sitä
kestää?
2:11 Sillä \Herra\ on paneva
jylinänsä hänen sotaväkensä
edellä; sillä hänen sotavä-
kensä on sangen suuri ja
väkevä, joka hänen käskynsä
toimittaa; sillä \Herran\ päi-
vä on suuri ja sangen hir-
muinen, kuka sitä voi kär-
siä?
2:11 Sillä HERra on panewa
jylinäns hänen sotawäkens
edellä: sillä hänen sotawä-
kens on sangen suuri ja wä-
kewä/ ja cuca woi händä
kärsiä? Sillä HERran päiwä on
suuri ja sangen hirmuinen/
cuca sitä woi kärsiä?
2:12 Mutta vielä nytkin, sa-
noo Herra, kääntykää minun
tyköni kaikesta sydämestänne,
paastoten, itkien ja valittaen.
2:12 Niin sanoo nyt \Herra\:
kääntykäät kaikesta sydä-
mestänne minun tyköni,
paastolla, itkulla ja murheel-
la.
2:12 Nijn sano nyt HERra:
käändäkät teitän caikest sy-
dämestän minun tygöni/
paastolla/ itculla ja murhella: