Basic HTML Version
tähän." Ja he istuivat.
kaat tähän; ja he istuivat.
tähän/ ja he istuit.
4:3 Sitten Booas sanoi suku-
lunastajalle: "Sen peltopals-
tan, joka oli veljellämme Eli-
melekillä, on Noomi, joka on
palannut Mooabin maasta,
myynyt.
4:3 Niin sanoi hän perillisel-
le: sitä maan kappaletta, jo-
ka oli meidän veljellämme
EliMelekillä, kaupitsee Noo-
mi, joka on tullut Moabilais-
ten maalta.
4:3 Nijn sanoi hän perilliselle:
Naemi joca on tullut Moabite-
rein maalda/ caupidze sitä
maan cappaletta/ cuin mei-
dän weljelläm EliMelechillä oli.
4:4 Sentähden ajattelin: minä
ilmoitan siitä sinulle ja sanon:
osta se tässä saapuvilla ole-
vien ja minun kansani van-
himpien läsnäollessa. Jos
tahdot sen lunastaa sukuun,
niin lunasta. Mutta ellet tahdo
sitä lunastaa, niin ilmoita mi-
nulle, että saan sen tietää;
sillä ei ole ketään muuta su-
kulunastajaa kuin sinä, ja si-
nun jälkeesi minä." Hän sa-
noi: "Minä lunastan sen."
4:4 Sentähden ajattelin minä
sen sinulle ilmoittaa ja sa-
noa: jos tahdot sen todella
periä, niin lunasta se tässä
kaupungin asuvaisten ja
kansani vanhimpain edessä;
vaan jollet sinä sitä tahdo
periä, niin sano minulle, että
minä sen tietäisin; sillä ei ole
yhtään muuta perillistä kuin
sinä ja minä sinun jälkees.
Hän sanoi: minä perin.
4:4 Sentähden ajattelin minä
sen sinulle ilmoitta/ ja sanoa:
tahdotcos sen periä/ nijn
osta se täsä Caupungin asu-
waisten ja minun Canssani
wanhimmitten edes: waan
jollet sinä sitä tahdo periä/
nijn sano minulle/ että minä
sen tietäisin: sillä ei ole yh-
tän muuta perillistä cuin si-
nä/ ja minä sinun jälkes. Hän
sanoi: minä perin.
4:5 Niin Booas sanoi: "Osta-
essasi pellon Noomilta ostat
sen myöskin mooabilaiselta
Ruutilta, vainajan leskeltä, ja
sinun on pysytettävä vainajan
nimi hänen perintöosassaan."
4:5 Niin vastasi Boas: jona
päivänä sinä Noomin kädestä
lunastat pellon, niin ota
Ruut Moabilainen, vainajan
emäntä, herättääkses kuol-
leelle nimeä hänen perinnös-
sänsä.
4:5 Nijn wastais Boas: jona
päiwänä sinä Naemin kädest
lunastat pellon/ nijn ota Ruth
Moabiti sen cuolluen emän-
dä/ herättäxes sille cuolluelle
nime hänen perimisesäns.
4:6 Silloin sanoi sukulunasta-
ja: "En voi lunastaa sitä itsel-
leni, sillä siten minä turmeli-
sin oman perintöosani. Lunas-
ta sinä itsellesi, mitä minun
olisi lunastettava; minä en voi
sitä tehdä."
4:6 Niin sanoi perillinen: en
minä taida periä sitä, etten
minä hukuttaisi omaa peri-
mistäni: peri sinä se mitä
minun tulisi periä; sillä en
minä taida sitä periä.
4:6 Nijn sanoi hän: en minä
peri sitä/ etten minä hucutais
minun perimistäni/ peri sinä
se cuin minun pitä perimän:
sillä en minä taida sitä periä.
4:7 Muinoin oli Israelissa lu-
nastus- ja vaihtokauppoja
vahvistettaessa tapa tällainen:
riisuttiin kenkä ja annettiin
toiselle; tätä käytettiin Israe-
lissa todistuksena.
4:7 Ja muinen oli Israelissa
lunastamisessa ja perimises-
sä vahvistukseksi kaikkiin
asioihin, että mies riisui
kenkänsä ja antoi lähimmäi-
sellensä: ja se oli todistus
Israelissa.
4:7 Mutta Israelis oli wanhan
aican sencaltainen tapa: cos-
ca ei jocu tahtonut periä/
taicka osta jotakin tawarata/
että caicki asiat olisit ollet
wahwat/ weti hän kengäns
ulos/ ja andoi sen toiselle.
Se oli wahwa todistus Israelis.
4:8 Niin sukulunastaja sanoi
Booaalle: "Osta sinä se itsel-
lesi." Ja hän veti kengän ja-
lastaan.
4:8 Niin perillinen sanoi
Boakselle: lunasta sinä se; ja
riisui kengän jalastansa.
4:8 Nijn perillinen sanoi Boa-
xelle: osta sinä se: ja hän
rijsui kengän jalastans.
4:9 Silloin sanoi Booas van-
4:9 Boas anoi vanhimmille ja
4:9 Boas sanoi wanhimmille