Basic HTML Version
kelpais se heille sangen hy-
win.
22:31 Ja pappi Piinehas,
Eleasarin poika, sanoi ruube-
nilaisille, gaadilaisille ja ma-
nasselaisille: "Nyt me tie-
dämme, että Herra on mei-
dän keskellämme, koska ette
olekaan menetelleet uskotto-
masti Herraa kohtaan; näin te
pelastitte israelilaiset joutu-
masta Herran käsiin."
22:31 Ja Pinehas papin
Eleatsarin poika sanoi Ru-
benin, Gadin ja Manassen
lapsille: tänäpänä ymmär-
simme me \Herran\ olevan
meidän kanssamme, ettette
syntiä tehneet tällä rikoksel-
la \Herraa\ vastaan: nyt te
vapahditte Israelin lapset
\Herran\ kädestä.
22:31 Ja Pinehas Pappi
Eleazarin poica sanoi Rube-
nin/ Gadin ja Manassen lap-
sille: tänäpänä ymmärsim me
HERran olewan meidän can-
sam/ ettet te syndi tehnet
tämän tegon cansa HERra
wastan. Nyt te wapahditta
Israelin lapset HERran kädest.
22:32 Sen jälkeen pappi Pii-
nehas, Eleasarin poika, ja
ruhtinaat palasivat Gileadin
maasta, ruubenilaisten ja
gaadilaisten luota, takaisin
Kanaanin maahan israelilais-
ten luo ja antoivat heille nä-
mä tiedot.
22:32 Niin meni Pinehas pa-
pin Eleatsarin poika, ja
ylimmäiset Gileadin maalta,
Rubenin ja Gadin lasten ty-
köä Kanaanin maahan jäl-
leen Israelin lasten tykö ja
sanoi sen heille.
22:32 Nijn meni Pinehas Pa-
pin Eleazarin poica/ ja ylim-
mäiset Gileadin maalda Ru-
benin ja Gadin lasten tykö
Canaan maahan jällens Israe-
lin lasten tygö/ ja sanoi sen
heille.
22:33 Ja ne olivat israelilaisil-
le mieleen, ja israelilaiset ylis-
tivät Jumalaa; eivätkä he
enää ajatelleet lähteä sotaan
heitä vastaan, hävittämään
sitä maata, jossa ruubenilai-
set ja gaadilaiset asuivat.
22:33 Niin se kelpasi hyvin
Israelin lapsille, ja Israelin
lapset kunnioittivat Jumalaa
ja ei enää sanoneet, että he
tahtoivat sinne mennä heitä
vastaan sotaväen kanssa
maata hävittämään, jossa
Rubenin ja Gadin lapset
asuivat.
22:33 Nijn se kelpais hywin
Israelin lapsille/ ja he cunni-
oitit Israelin lasten Jumalata/
ja ei enämbi sanonet/ että
he tahdoit sinne mennä heitä
wastan sotawäen cansa maa-
ta häwittämän/ josa Rubenin
ja Gadin lapset asuit.
22:34 Ja ruubenilaiset ja
gaadilaiset antoivat alttarille
nimen, sanoen: "Se on todis-
taja meidän välillämme siitä,
että Herra on Jumala."
22:34 Ja Rubenin ja Gadin
lapset kutsuivat sen alttarin,
että se olis todistukseksi
meidän välillämme, ja että
\Herra\ on Jumala.
22:34 Ja Rubenin ja Gadin
lapset cudzuit sen Altarin/
että se olis todistuxexi mei-
dän wälilläm/ ja että HERra
on Jumala.
Joosua
23 LUKU
23 LUKU
XXIII. Lucu
23:1 Pitkän ajan kuluttua,
sitten kuin Herra oli suonut
Israelin päästä rauhaan kaikil-
ta sen ympärillä asuvilta vi-
hollisilta, ja kun Joosua oli
käynyt vanhaksi ja iäkkääksi,
23:1 Ja pitkän ajan perästä,
kuin \Herra\ oli antanut Is-
raelin tulla lepoon kaikilta
vihollisiltansa, jotka heidän
ympärillänsä olivat, ja Josua
jo oli vanha ja hyvään ikään
joutunut,
23:1 JA pitkän ajan peräst/
cosca HErra oli andanut Isra-
elin tulla lepoon caikilda wi-
holisildans/ jotca heidän ym-
bärilläns olit/ Ja Josua jo oli
wanha ja hywään ikään jou-
tunut:
23:2 kutsui Joosua kaiken
Israelin, sen vanhimmat, pää-
miehet, tuomarit ja päällys-
miehet ja sanoi heille: "Minä
23:2 Kutsui Josua koko Isra-
elin tykönsä, heidän van-
himpansa, päämiehensä,
tuomarinsa ja esimiehensä,
sanoen heille: minä olen jo
23:2 Cudzui hän coco Israelin
tygöns/ heidän wanhimmans/
päämiehens/ duomarins ja
esimiehens/ sanoden heille: