Basic HTML Version
kiivautensa vierailla jumalil-
laan, he vihoittivat hänet
kauhistuksillansa.
kautta, kauhistusten kautta
vihoittivat he hänen.
wauteen muucalaisten cautta.
Cauhistuxen cautta wihoitit he
hänen.
32:17 He uhrasivat riivaajille,
epäjumalille, jumalille, joita he
eivät tunteneet, uusille, äsken
tulleille, joista teidän isänne
eivät tienneet.
32:17 He uhrasivat perkeleil-
le, eikä Jumalalle, jumalille,
joita ei he tunteneet, vasta-
uutisille, jotka ei ennen ol-
leet, joita isänne ei peljän-
neet.
32:17 He uhraisit perkeleille/
ja ei heidän Jumalallens. Nijl-
le jumalille joita ei he tunde-
net/ nijlle usille jotca ei en-
nen ollet/ joita teidän Isän ei
peljännet.
32:18 Kalliota, joka sinut
synnytti, sinä et muistanut;
sinä unhotit Jumalan, joka
sinulle elämän antoi.
32:18 Kallion, joka sinun
siitti, sinä hyljäsit, ja unhotit
Jumalan, joka sinun loi.
32:18 Sinun callios joca sinun
synnytti/ sen sinä hyljäisit/
ja unhotit sen Jumalan joca
sinun loi.
32:19 Herra näki sen ja hyl-
käsi heidät, sillä hän vihastui
poikiinsa ja tyttäriinsä.
32:19 Ja \Herra\ näki sen,
ja vihastui, poikainsa ja tyt-
täriensä kehoituksen tähden,
32:19 Ja cosca HERra sen
näki/ wihastui hän poicains
ja tyttärittens päälle/ ja hyl-
käis heidän.
32:20 Hän sanoi: Minä peitän
heiltä kasvoni, minä katson,
mikä heidän loppunsa on;
sillä he ovat nurja suku, lap-
sia, joissa ei ole uskollisuutta.
32:20 Ja sanoi: minä peitän
kasvoni heidän edestänsä, ja
katson mitä heidän viimeisel-
tä tapahtuu; sillä se on nurja
suku ja senkaltaiset lapset,
joissa ei ole uskoa.
32:20 Ja hän sanoi: minä
peitän minun caswon heidän
edestäns/ ja cadzon mitä
heidän wijmeiseldä tapahtu:
sillä se on nurja sucu/ ja
sencaltaiset lapset joisa ei
ole usco.
32:21 He ovat herättäneet
minun kiivauteni jumalilla, jot-
ka eivät jumalia ole, ovat vi-
hoittaneet minut turhilla ju-
malillansa; niin minäkin herä-
tän heidän kiivautensa kan-
salla, joka ei ole kansa, vihoi-
tan heidät houkalla pa-
kanakansalla.
32:21 He härsyttelivät minua
sen kautta, joka ei ole juma-
la, epäjumaluutensa kautta
ovat he minun vihoittaneet ja
minä vihoitan heitä jälleen
sen kautta, joka ei ole kansa,
tyhmällä kansalla minä heitä
vihoitan.
32:21 He härsyttelit minua
sen cautta/ joca ei ole juma-
la/ heidän epäjumaludens
cautta owat he minun wihoit-
tanet. Ja minä wihoitan heitä
jällens sen cautta joca ei ole
Canssa/ tyhmällä Canssalla
minä heitä wihoitan.
32:22 Sillä minun vihani tuli
on syttynyt, ja se leimuaa
tuonelan syvyyksiin saakka;
se kuluttaa maan kasvuinensa
ja polttaa vuorten perustuk-
set.
32:22 Sillä tuli on syttynyt
minun vihassani, ja polttaa
hamaan alimaiseen helvet-
tiin, ja kuluttaa maan, ynnä
hänen hedelmänsä kanssa,
ja polttaa vuorten perustuk-
set.
32:22 Sillä tuli on syttynyt
minun wihasani/ ja poltta
haman alemmaiseen helwet-
tijn: Ja culutta maan/ ynnä
hänen hedelmäns cansa/ ja
poltta wuortein perustuxet.
32:23 Minä kasaan onnetto-
muuksia heidän päällensä,
kaikki nuoleni minä heihin
ammun.
32:23 Minä kokoon kaiken
onnettomuuden heidän pääl-
lensä, minä ammun kaikki
nuoleni heihin.
32:23 Minä cocon caiken on-
nettomuden heidän päällens/
minä ambun caicki minun
nuoleni heihin.
32:24 He nääntyvät nälkään
ja menehtyvät ruttoon, kulku-
tautien poltteeseen; minä lä-
32:24 Nälästä heidän pitää
hiukahtuman ja poltetaudilla
kulutettaman, ja äkillisellä
kuolemalla; minä lähetän
32:24 Näljästä heidän pitä
hiucahtuman/ ja wilutaudilla
culutettaman/ ja äkilisellä