Basic HTML Version
ta,
2:17 mutta hyvän- ja pahan-
tiedon puusta älä syö, sillä
sinä päivänä, jona sinä siitä
syöt, pitää sinun kuolemalla
kuoleman.
2:17 Mutta hyvän ja pahan
tiedon puusta älä syö: sillä
jona päivänä sinä siitä syöt,
pitää sinun kuolemalla kuo-
leman.
2:17 Mutta hywän ja pahan
tiedon puusta älä syö: sillä
jona päiwänä sinä sijtä syöt/
pitä sinun cuolemalla cuole-
man.
2:18 Ja Herra Jumala sanoi:
Ei ole ihmisen hyvä olla yk-
sinänsä, minä teen hänelle
avun, joka on hänelle sopiva.
2:18 Ja \Herra\ Jumala sa-
noi: ei ole hyvä ihmisen yk-
sinänsä olla, minä teen hä-
nelle avun, joka hänen ty-
könänsä oleman pitää.
2:18 JA HErra Jumala sanoi:
ei ole hywä ihmisen yxinäns
olla/ minä teen hänelle
awun/ joca hänelle soweljas
on.
2:19 Ja Herra Jumala teki
maasta kaikki metsän eläimet
ja kaikki taivaan linnut ja toi
ne ihmisen eteen nähdäk-
seen, kuinka hän ne nimittäi-
si; ja niinkuin ihminen nimitti
kunkin elävän olennon, niin
oli sen nimi oleva.
2:19 Koska \Herra\ Jumala
oli tehnyt maasta kaikkinai-
set eläimet kedolle, ja kaik-
kinaiset taivaan linnut, toi
hän ne Adamin eteen, että
hän näkis, kuinka hän ne
nimittäis: sillä niinkuin
Adam kaikkinaiset eläimet
nimitti, niin ne kutsutaan.
2:19 Cosca HErra Jumala oli
maasta caickinaiset eläimet
kedolle/ ja caickinaiset linnut
taiwan ala tehnyt/ toi hän ne
ihmisen eteen/ että hän nä-
kis cuinga hän ne nimitäis:
sillä nijncuin ihminen caicki-
naiset eläimet nimitti/ nijn ne
cudzutan.
2:20 Ja ihminen antoi nimet
kaikille karjaeläimille ja tai-
vaan linnuille ja kaikille met-
sän eläimille. Mutta Aadamille
ei löytynyt apua, joka olisi
hänelle sopinut.
2:20 Ja Adam antoi kullekin
karjalle, ja taivaan linnuille,
ja eläimille maan päällä hei-
dän nimensä. Mutta Adamil-
le ei löytty apua, joka hänen
tykönänsä olisi.
2:20 Ja ihminen andoi culla-
kin carjalle/ ja linnuille tai-
wan alla/ ja eläimille maan
päällä heidän nimens. Mutta
ihmiselle ei löytty apua/ joca
hänelle soweljas olis.
2:21 Niin Herra Jumala vai-
vutti ihmisen raskaaseen
uneen, ja kun hän nukkui,
otti hän yhden hänen kylki-
luistaan ja täytti sen paikan
lihalla.
2:21 Ja \Herra\ Jumala pa-
ni raskaan unen Adamiin, ja
kuin hän nukkui, otti hän
yhden hänen kylkiluistansa,
ja täytti sen paikan lihalla.
2:21 Ja HERra Jumala pani
rascan unen ihmiseen/ ja
cuin hän nuckui/ otti hän
yhden hänen kylkiluistans/ ja
täytti sen paican lihalla.
2:22 Ja Herra Jumala rakensi
vaimon siitä kylkiluusta, jonka
hän oli ottanut miehestä, ja
toi hänet miehen luo.
2:22 Ja \Herra\ Jumala ra-
kensi vaimon siitä kylkiluus-
ta, jonka hän Adamista otti,
ja toi sen hänen eteensä.
2:22 Ja HERra Jumala raken-
si waimon sijtä kylkiluusta/
jonga hän ihmisest otti/ ja
toi sen hänen eteens.
2:23 Ja mies sanoi: Tämä on
nyt luu minun luistani ja liha
minun lihastani; hän kutsutta-
koon miehettäreksi, sillä hän
on miehestä otettu.
2:23 Niin sanoi Adam: tämä
on nyt luu minun luistani, ja
liha minun lihastani: se pi-
tää kutsuttaman miehiseksi,
sillä hän on otettu miehestä.
2:23 Nijn sanoi ihminen: tämä
on luu minun luistani/ ja liha
minun lihastani/ se pitä cud-
zuttaman miehen puolisaxi:
sillä hän on otettu miehestä.
2:24 Sentähden mies luopu-
koon isästänsä ja äidistänsä
ja liittyköön vaimoonsa, ja he
tulevat yhdeksi lihaksi.
2:24 Sentähden pitää mie-
hen luopuman isästänsä ja
äidistänsä, ja vaimoonsa si-
dottu oleman, ja tulevat yh-
deksi lihaksi.
2:24 Sentähden pitä miehen
luopuman Isästäns ja Äitis-
täns/ ja pysymän emändäns
tykönä/ ja he tulewat yhdexi
lihaxi.