Basic HTML Version
uskoa, jota hän ennen hävitti;
saarnaa nyt uskoa, jota hän
muinen hävitti,
nyt usco/ jota hän muinen
häwitti/
1:24 ja he ylistivät Jumalaa
minun tähteni.
1:24 Ja kiittivät minun täh-
teni Jumalaa.
ja kijtit minun tähteni Jumala-
ta.
Galata
2 LUKU
2 LUKU
II. Lucu .
2:1 Sitten, neljäntoista vuo-
den kuluttua, minä taas me-
nin ylös Jerusalemiin Barna-
baan kanssa ja otin Tiituk-
senkin mukaani.
2:1 Sitte neljäntoistakymme-
nen vuoden perästä menin
minä taas Barnabaan kanssa
ylös Jerusalemiin ja otin Ti-
tuksen kanssani,
2:1 SIitte neljäntoistakymme-
nen wuoden perästä/ menin
minä taas Barnaban cansa
Jerusalemijn/ ja otin Tituxen
cansani.
2:2 Mutta minä menin sinne
ilmestyksen johdosta ja esitin
heille sen evankeliumin, jota
julistan pakanain keskuudes-
sa; esitin sen yksityisesti ar-
vokkaimmille heistä, etten
ehkä juoksisi tai olisi juossut
turhaan.
2:2 Ja minä menin ylös il-
moituksen jälkeen ja asetin
heidän eteensä sen evanke-
liumin, jota minä pakanain
seassa julistan: mutta erin-
omaisesti niiden eteen, jotka
jonakin pidetään, etten minä
hukkaan juoksisi elikkä olisi
jo juossut.
2:2 Ja minä ylösmenin ilmoi-
tuxen jälken/ ja tiedustelin
heidän cansans Evange-
liumist/ jota minä pacanain
seas julistan/ mutta erin-
omaisest nijden cansa/ jotca
jonakin pidettin. Etten minä
huckan juoxis/ elickä olis jo
juosnut.
2:3 Mutta ei edes seuralais-
tani Tiitusta, joka oli kreikka-
lainen, pakotettu ympärileik-
kauttamaan itseänsä.
2:3 Mutta ei Titustakaan,
joka minun kanssani oli,
vaadittu itsiänsä ympärileik-
kauttamaan, vaikka hän
Grekiläinen oli.
2:3 Mutta ei Tituscan/ joca
minun cansani oli/ ollut id-
ziäns waadittu ymbärinsleic-
kauttaman/ ehkä hän Greki-
läinen oli.
2:4 Noiden pariimme luikerta-
neiden valheveljien tähden,
jotka orjuuttaakseen meitä
olivat hiipineet vakoilemaan
vapauttamme, mikä meillä on
Kristuksessa Jeesuksessa,
2:4 Sillä kuin muutamat
väärät veljet tunkeutuivat
sisälle, ja jo olivat tulleet si-
sälle koettelemaan meidän
vapauttamme, joka meillä
Kristuksessa Jesuksessa on,
että he meitä orjuuteen vaa-
tisivat;
2:4 Sillä cosca muutamat
wäärät weljet heitäns sisälle
tungit/ ja jo olit sisälle tul-
let/ coetteleman meidän wa-
pauttam/ joca meillä Christu-
xes Jesuxes on/ että he mei-
tä orjuten waatisit/
2:5 me emme hetkeksikään
alistuneet antamaan heille
myöten, että evankeliumin
totuus säilyisi teidän keskuu-
dessanne.
2:5 Emmepä me tosin niille
hetkeksikään myöntyneet
kuuliaisuuteen, että evanke-
liumin totuus teidän ty-
könänne pysyväinen olis.
2:5 Embä me tosin nijtä tah-
tonet hetkekän alammaiset
olla/ että Evangeliumin to-
tuus teisä pysywäinen olis.
2:6 Ja nuo, joita jonakin pi-
dettiin - millaisia lienevät ol-
leet, ei kuulu minuun; Jumala
ei katso henkilöön - nuo ar-
vossapidetyt eivät velvoitta-
neet minua mihinkään enem-
pään,
2:6 Mutta niihin, jotka jona-
kin pidetään, minkäkaltaiset
he muinen olivat, ei minun
mitään tule: ei Jumala katso
ihmisen muotoa; sillä ne,
jotka jonakin pidetään, ei
minulle mitään opettaneet.
2:6 Mutta nijhin/ jotca jona-
kin pidettin/ mingäcaltaiset
he muinen olit/ ei minun mi-
tän tule: Sillä ei Jumala cad-
zo ihmisen muoto/ mutta ne
jotca jonakin pidettin/ ei mi-
nulle mitän opettanet.
2:7 vaan päinvastoin, kun
näkivät, että minulle oli us-
2:7 Vaan sitä vastaan, kuin
he näkivät, että minulle
2:7 Waan cosca he näit/ et-
tä minulle Evangelium esina-