Basic HTML Version
nauttimaan ruokaa, sanoen:
Tänään olette jo neljättätoista
päivää odottaneet ja olleet
syömättä ettekä ole mitään
ravintoa ottaneet.
kaikkia heitä ruokaa otta-
maan, sanoen: tänäpänä on
neljästoistakymmenes päivä,
kuin te odottaneet olette, ja
syömättä olleet, ja ette mi-
tään ole tykönne ottaneet:
caickia heitä ruoca ottaman/
sanoden: tänäpän on neljäs-
toistakymmenes päiwä/ cuin
te odottanet oletta/ ja syö-
mätä ollet/ ja ette mitän ole
tygönne ottanet/
27:34 Sentähden minä kehoi-
tan teitä nauttimaan ruokaa,
sillä se on tarpeen meidän
pelastuaksemme; sillä ei yh-
deltäkään teistä ole hiuskar-
vaakaan päästä katoava.
27:34 Sentähden neuvon
minä teitä ruokaa ottamaan,
joka on teille terveydeksi;
sillä ei yhdenkään teidän
päästänne ole hiuskarva pu-
toova.
27:34 Sentähden neuwon mi-
nä teitä ruoca ottaman/ joca
on teille terweydexi/ sillä ei
yhdengän teidän päästän pi-
dä hiuscarwacan catoman.
27:35 Tämän sanottuaan hän
otti leivän ja kiitti Jumalaa
kaikkien nähden, mursi ja ru-
pesi syömään.
27:35 Ja kuin hän sen oli
sanonut, otti hän leivän, ja
kiitti Jumalaa kaikkein näh-
den, mursi, ja rupesi syö-
mään.
27:35 Ja cosca hän sen oli
sanonut/ otti hän leiwän/ ja
kijtti Jumalata caickein näh-
den/ mursi/ ja rupeis syö-
män.
27:36 Silloin kaikki tulivat
rohkealle mielelle ja ottivat
hekin ruokaa.
27:36 Ja kuin he kaikki it-
sensä vahvistivat, rupesivat
he myös syömään.
27:36 Nijn he caicki wircoisit/
ja rupeisit myös syömän.
27:37 Ja meitä oli laivassa
kaikkiaan kaksisataa seitse-
mänkymmentä kuusi henkeä.
27:37 Mutta meitä oli haah-
dessa kaikki yhteen kaksisa-
taa ja kuusikahdeksatta-
kymmentä henkeä.
27:37 Mutta meitä oli hahde-
sa caicki yhten/ caxi sata
seidzemenkymmendä ja cuusi
henge.
27:38 Ja kun he olivat tulleet
ravituiksi, kevensivät he laivaa
heittämällä viljan mereen.
27:38 Ja kuin he olivat ravi-
tut, kevensivät he haahden
ja heittivät jyvät mereen.
27:38 Ja cosca he olit rawi-
tut/ kewensit he hahte/ ja
heitit jywät mereen.
27:39 Päivän tultua he eivät
tunteneet maata, mutta huo-
masivat lahden, jossa oli so-
piva ranta; siihen he päätti-
vät, jos mahdollista, laskea
laivan.
27:39 Mutta kuin päivä tuli,
niin ei he tunteneet maata,
mutta havaitsivat lahden,
jossa ranta oli, jonka päälle
he mielivät antaa haahden
ajaa, jos he olisivat taitaneet.
27:39 COsca päiwä oli/ nijn
ei he tundenet maata/ mutta
astaitzit yhden lahden/ jonga
randan he ajattelit hahden
culkewan/ jos mahdollinen
olis.
27:40 Ja he hakkasivat ank-
kuriköydet poikki ja jättivät
ankkurit mereen; samalla he
päästivät peräsinten nuorat,
nostivat keulapurjeen tuuleen
ja ohjasivat rantaa kohti.
27:40 Ja kuin he ankkurit
olivat ottaneet ylös, läksivät
he mereen ja päästivät perä-
lautain siteet, ja asettivat
purjeen tuuleen, ja antoivat
juosta rantaa kohden.
27:40 Ja cuin he Anckurit olit
ylösottanet/ läxit he mereen/
ja päästit styrin sitet/ ja ase-
tit purjen tuuleen/ ja annoit
juosta randa cohden.
27:41 Mutta he joutuivat riu-
talle ja antoivat laivan törmä-
tä siihen; keulapuoli tarttui
kiinni ja jäi liikkumattomaksi,
mutta peräpuoli hajosi aalto-
jen voimasta.
27:41 Vaan kuin me tulimme
yhden niemen tykö, louk-
kaantui haaksi, ja sen keula
tarttui kiinni ja jäi seiso-
maan, mutta kastari tuli va-
lallensa aaltoin väestä.
27:41 Ja cosca me tulimma
yhden niemen tygö/ louckan-
dui haaxi/ ja sen keula jäi
carin päälle. Mutta castari tuli
wallallens aldoin wäestä.
27:42 Niin sotamiehillä oli
27:42 Mutta sotamiesten
27:42 Mutta sotamiesten